Linja-autossa on tunnelmaa ja etelassakin kaunista (16.4.2012)

Matkan kalleimmasta internetkahvilasta tervehdys! :) Paivat ja maisemat ovat kuitenkin vaihtuneet niin vauhdilla, etta on oikein hyva aika taas paivittaa Laosin kuulumisia. Viime viikolla laitoin junan raiteille ja heilahtelin vihdoin etelammaksi Laosissa. Kahden yon Luang Prabangin "kodissani" viettamisen jalkeen lahdin uuden vuoden juhlintojen kiihtyessa yha hurjemmiksi (viimeisena paivana kastuin vesisuihkuttelussa oikein kunnolla, kun uskaltauduin Mekongin toisen puolen kyliin) VIP Sitting bus :lla kohti Vientianea. VIP tassa tapauksessa merkitsi lahinna sita, etta kaikille oli istumapaikat bussissa. Ja ilmastointi oli toki myos. Muuten bussin mallista ja varustelusta tuli mieleen 90-luvun lopun jaakiekkopelimatkoilla kaytetyt ei-niin-aina-toimivat vanhahkot reissuruotilaiset. Mutta hyvanen aika – eihan se varustelusta kiinni ole – hyvin meni tamakin matka, vaikka lopulta 12,5 tuntia mainostetun 9 tunnin sijaan kestikin. :D Tie oli pirun mutkikas ja pilkkopimealla bussi valilla melkein pysahteli mutkissa. Mutta perille paastiin ja ihmeen mukavasti meni. Vierustoverini oli paikallinen erittain mukava insinoorisherra, joka osasi englantia varsin vahan, mutta kovasti hymylla ja ilolla kommunikoimme kuitenkin. Ja opinpahan muutaman sanan lisaa laon kieltakin. Kovasti han oli kiinnostunut Suomestakin. Kysyi myos insinoorikuntamme palkkatasoa ja kaunistelin summaa vahan alaspain ja jatin sanomatta, etta kyseessa oli eurot dollareiden sijaan. Ero oli toden totta varsin valtaisa silti, silla hanen kuukausipalkkansa on kuulemma 100 dollaria.. Bussissa ei ollut vessaa, mutta tassa tapauksessa pusikossakayntitaukoja (onneksi sitakin taitoa on tarpeeksi jo elamansa varrella ehtinyt reenata.. ;) ) oli riittavasti. Tutuistuinpa yhteen suomalaiseen (vasta toinen tuttu suomalainen matkalla) tyttoonkin siina vieretysten asioita toimittaessa – kirkkaan, upean tahtitaivaan alla ja bussin valojen kutsuvasti vieressa hohkaessa. :D Kahdelta yolla pysahtymispaikassa tarjottu nuudelikeitto oli varsin mielenkiintoinen elamys. Tulinpahan silloin myos miettineeksi, etta ihan aina en kylla sosiaalisimmillani ole – keittoa poydan aaressa litkiessa ja tikusta asiaa suomalaispariskunnan kanssa kaivaessa oli juuri tallainen hetki.

 

Vientianessa uuden vuoden juhlinnat olivat vasta alkamaisillaan. Mutta toisena paivanani siella ne olivatkin jo varsin vauhdikkaat. Paikalliset – ja jotkut turistitkin – olivat vesisodan vuoksi lapimarkia ja nautiskelivat ja tanssivat kadulla. Musiikki raikasi ja iloinen oli meininki. Ilokseni Luang Prabangissa lopussa tapaamani columbialainen tytto tuli Vientianeen ja kiertelimmekin hanen kanssaan kaupunkia. Tulinhan sivistyneeksi buddhalaisuudestakin ja tottahan toki onnistuin kastelemaan buddhapatsaita vaaralla (likaisella = vasemmalla) kadella, kun hanen rohkaisemana siihen touhuun lahdin. Sanoin kylla varoituksen sanana, etta en tieda traditioita enka miten pitaa toimia.. Nooh, ei kuulemme taalla niin vakavaa, mutta Intiassa sitakin enemman. Taytynee muistaa. Mutta virheethan on oppimista varten, joten miksipas ei. ;) Han muutenkin antoi kovasti hyvia vinkkeja Intiaa varten. Ja niin juu, hanet alunperin tavattuani sain vahvistuksen omille mietteilleni Intiaan siirtymisen ajankohdasta ja paikasta ja lentolippu onkin nyt tilattu! Tiistaina 8.5. lennan Bangkokista Delhiin. Ja Bangkokissa vietan sita ennen yhden yon. Ja siella naen myos taas japanilaisystavaani! :) Vanhempaa heista. Japani on ollut ystavyyssuhteissa erityisen laheinen maa, kun eilen vietin erittain mukavasti aikaa aiemmin kavereiksi tulleiden brasialais- ja japanilaispoikien kanssa. Taalla Etela-Laosin Si Phan Donissa, jonne matkasin heti vajaan kahden paivan Vientianessa viettamisen jalkeen. Vientiane oli ihan kiva kaupunki, mutta se oli juuri sita – kaupunki. Viihdyn kylla paljon paremmin syrjaisemmilla paikoilla ja luonnon ja maaseudun rauhassa. Taalla piisaakin taas maisemissa, rentoudessa ja rauhassa. Aaaaaah. Sielu lepaa :D

 

Ja elaimissa muuten piisaa! On meinaan kanojen taivas tama paikka ja ehka moni muukin pitaja tassa maassa! (Siella pohjoisessakin ajattelin ihan samaa, joten varmastikin). Termi ‘vapaiden kanojen munat’ on ehka vahan eri tasolla kuin Suomen maassa. Todellakin ovat vapaita ja kayskentelevat pesueineen ihan missa tykkaavat. Kuten myos kukot. Ja puhvelit. Tai siis lehmat – musta ne kaikki on lehmia, mutta kuulemma ovat ‘buffalos’, joten olkoot sitten vaikka puhveleita? Ja albiinopuhvelit, jotka nayttavat sioilta. Ja niin, siat myos. Koirat ja kissat toki. Bungalowissani (en osaa suomeksi..?) on lemmikkina maailman laiskin ja loysin pikkukissa. Tulee aina sisaankin, kun vaan ovi raottuu. Oikein herttainen. Ei paljon muuta jaksa kuin nukkua tosin. Ja majapaikkojeni huoneissa on tahan asti nahty seuraavat muutkin elaimet : otokka, hamahakki, etana, hyttynen, koppakuoriainen, pikkulisko, torakka. Torakan kohtaamista pelkasin alunperin pahemmaksi kuin se olikaan. Osasin suhtautua siihen varsin coolisti. :D Se oli nimittain niin lahella ulko-ovea, etta pienella opastuksella sain sen hienosti siirtymaan oven alla olevasta (suuresta) aukosta takaisin ulos. Saas nahda milta tuntuu, jos (ja kun?) sellainen viela loytyy nukkuessa sangylta…… ;D Mutta, mutta – moskiittoverkot suojaa! :)

Taalla on kaksi pikkusaarta, joiden luonteet ovat varsin erilaiset. Tama, jossa olen majoittuneena on varsin rauhallinen ja kaikki luontokohteet on taalla. Saarta onkin ollut ihana pyorailla rennosti ympariinsa. Toinen saari onkin sitten vahan muuta. Toki kaunista ja maisemaa ja Mekongin vartta on siellakin, mutta ominaispiirteena ovat myoskin lukuisat baarit, majatalot, (varsin usein humalaiset) turistit ja myoskin tarjonta, joka ylettyy tasolle Happy Shakes. Juupa juu. Eipa tarvitse kauheasti miettia kummalla puolella aikaansa viettaa. Taalla ensimmaisen kerran olen tormannyt faktaan, etta jotkut matkaajat ja turistit tosiaankin ovat vahan turhankin usein (ja paljon) humaltumistarkoituksissa. Yhdelle varsin dorkasti kayttaytyneelle turistimiehelle oli iltana eraana jaanyt vesisotavietti paalle ja painatti vesipyssynsa kanssa silmat paassa seisoen baarista toiseen ihmisia kastellen. Ja illan paatteeksi ajautuikin kahakkaan paikallisen kanssa epakunnioittavasti kayttaytyessaan. Lieveilmioitakin tahan hommaan toki siis liittyy. Ja muutenkin valilla tulee fiilis, etta onko tama turismi hyvasta vai huonosta. Etta kauheastihan se paikkoja muuttaa. Ja vaikka rahaa ja maallista kehitysta tuokin, niin tosiaan mika on lopullinen hyoty vs. haitta. Ja tallaiset paikathan ovat niita, joissa eniten muutosta nyt tapahtuu ja nakyy, kun lahtokohta on ollut varsin eristaytynyt. Ja itse olen ihan juuri siina yksi kaikkien muiden turistien joukossa tata muutosta tekemassa. Hmmm. No juu, viela mita alkoholiin tulee, niin taalla muuten paikallisetkin ottavat sita varsin surutta. Epaselvaa on se, johtuuko se vain tasta uuden vuoden juhlinnasta. Mutta musiikki kaikaa kaikkialla kauhean kovalla ja Beerlao maistuu jo iltapaivasta lahtien. Ravintoloissa alkaakin olla vaikeaa loytaa syotavaa enaa, kun kaikki ainekset ovat loppuneet. Kukaan kun ei nyt suuren juhlan aikaan niin kauhean ahkerasti ehdi tyoskentelemaan. :D Ja miksipa niin. Juhla kun on. Tosin paikalliset ovat nopeita myos vasymaan. Kymmenelta (eli nyt) on kylan raitti jo varsin hipihiljaa. :)

Matka Vientianesta tanne Si Phan Doniin (tama kulkee myos nimella 4000 Islands) oli kilometreiltaan huomattavasti pidempi kuin se edellinen bussimatka, mutta meni samaan aikaan. Ja talla kertaa bussina oli VIP Sleeping bus. Oikein kuulkaa sangyt bussissa! Tosin meikalaisten mittapuulla liian lyhyet. Ja kaksi ihmista vierekkain samalla sangylla. Jonka leveys oli ehka normaali 80cm. Tulihan uusia tuttuja taas seka vieruskaverista etta viereisen sangyn oikeinkin mukavasta saksalaispariskunnasta. Hampuriin tuli kutsu. Taidanpa joskus viela oikeasti menna sinnekin. :) On se matkailu vaan meinaan mukavaa!! Eilen oli varsin meditatiivinen elamasta nauttimisen hetki, kun loysimme aivan ihanan uimapaikan yhden vesiputouksen peralta. Siina sitten istuimme tuntikausia ilmaisessa luonnon kylpylassa ja hieronnassa veden pudotessa niskaan ja lauloimme portugalin-, japanin-, englannin- ja suomenkielisia lauluja ja keksimme taas lisaa metaforia elaman hienoudesta ja virran mukana ja sita vastaan menemisesta yms. :D Skidaaaaaaaaaa!!! Se on japania ja tarkoittaa Rakastan. Waa, kidei!!!! Se on samaa ja tarkoittaa Aaaaa, kaunista! :) Tanaan yksikseni pyoraillessa menin pusikon lapi kohti vetta ja loysin oikein komean hiekkarannan patkan. Istuskelin ja uin siella, kunnes pari koiraa tuli arahtelemaan siihen malliin, etta paatin poistua. Tosin ne poistuivat kuitenkin ennemmin. Ei ristin sielua muita kuin mina siella. Ja koirat. Ja puhvelit uimassa myos!! :) Enpa tiennyt, etta nekin ui. Tai lahinna seisoivat vedessa. Mutta selvasti nauttivat. Tehkaamme mekin niin. :)

Kuulemiin ja katselemisiin! Oikein hyvaa viikkoa taas seka Suomeen etta mahdollisesti tata muissa maissa seuraaville (ja ymmartaville) tahoille myos! :D