Hoisan!! :) Kotiinpaluusta lienee nyt jo reilut viisi viikkoa ja blogin päivittelyt ja matkasummeeraukset ovat jääneet vähiin (kerran yritin - tosin ajatuksella, että meneeköhän tää jotenkin liian henkeväksi avautumiseksi ja vastaus ihmettelyyn tuli ahkeroinnin jälkeen, kun kaikki teksti katosi lähempänä yöyhtä bittiavaruuteen. :D Varmaankin meni siis. ;) ). Matkasta on toki saanut keskustella monen ihmisen kanssa ja hyvä niin. Vaikka usein on sellainen olo ollutkin, että mitäpä siitä oikeastaan sanoisi. Että se nyt oli ja meni ja toisaalta on edelleen. Siis mielen ja sydämen muistissa. Moni on kysynyt mikä oli parasta matkassa. Ja vaikea on oikeastaan ollut nostaa esiin yhtään mitään yksittäistä hetkeä tai paikkaa. Vastaus on ollut - ja on edelleen - että parasta oli kyllä kokonaisuus. Kokonaisvaltainen kokemus. Ja sen lisäksi kaikki se, minkä on tajunnut itsestään ja elämisen hetkistä matkan aikana ja sen jälkeen.
Yksi puolituttu herrasmies itse asiassa jopa kysyi, että nooh, nyt kun tiedät kaiken mitä tiedät ja näit mitä näit, niin lähtisitkö enää. Ja siihen tyyliin esitettynä, etten varmaankaan tuollaisiin paikkoihin enää lähtisi. No hyvänen aika, todellakin lähtisin! Kuinka huikeaa nähdä ja kokea tuollaista erilaista. Ja oikeastaan, tarkempana vastauksena toki tähän olisi, että jos (ja kun) nyt kaiken juuri sen itse kokemani tiedän, niin nyt menisin mielelläni jonnekin muualle ja kokisin ja näkisin jotain uutta. Mitäpä sitä samoja polkuja kulkemaan. Niin antoisia ja kauniita kuin niistä monet olivatkin. Tosin noista käymistäni maista Laos on sellainen, johon mielelläni uudestaan joskus menen. Ehkä. Intiaan ja Kambodzaan voin mennä toki myöskin, mutta toisaalta maitahan on niin paljon muitakin, että mieluummin tosiaan joihinkin uusiin paikkoihin. Intian kokemus toden totta oli ihan omanlaisensa. Ja kokemuksena hyvä ja jotenkin hyvin runsas ja opettavainen. Varsinkin yksinään valkoisena naisena matkatessa. Mutta sellaista samanlaista kokemusta en ainakaan tällä hetkellä heti uudestaan halaja. Mutta katsotaan, katsotaan.. Mistäs näitä syvän fiiliksen ja elämän suuntien muuttumista niin etukäteen aina tietää.. Eikä tarvitsekaan. Ja hyvä niin. Hetkessä mennään ja liiemmin suunnittelematta. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Todellakaan. Sekin on taas tässä hyvin konkreettisesti tullut nähtyä, koettua ja kuultua. Koittakaamme siis elää. Nyt ja tässä.
Tuohon hetkessä elämiseen ja siihen keskittymiseen liittyen olen kyllä itsessäni ihan oikeastikin kaiken tämän kirjailujargonin lisäksi havainnut jotain muutosta ja kehitystä. Jotenkin osaan pysähtyä hetkiin ja paikkoihin paremmin, katsoa asioita tarkemmin, kuunnella tarkemmin, haistaa ja maistaa tarkemmin - ylipäätään aistia enemmän. Ja tuntea selkeämmin. Tietää selkeämmin. Mitä haluan ja mitä oikeasti en. Mikä aidolle itselleni on oleellista ja mikä ei. Ja mikä on aitoa. Itsessä ja elämässäni. Lisäksi on myös entisestään vahvistunut fiilis, että sen tunteen ja intuition perusteella voi, uskaltaa ja on juuri hyväkin tehdä pieniä ja suuria ratkaisuja elämänsä suhteen. Ja että joka hetkessä tätä elämäämme ylipäätään luodaan. Ja vaikka se mahdollisuus uusiutuukin koko ajan, niin se millä on väliä, on vain se miten niitä hetkiä eletään juuri nyt. Vanha tarina. Mennyt on mennyttä eikä sitä enää voi muuttaa. Vaikka se kaikki toki on hienoina hetkinä ja muistoina - sekä kipeämpinäkin ja siksi toivottavasti jotain opettaneina kokemuksina - mukana. Ja tulevasta vaan kerrassaan ei tiedetä. Mitä sieltä tulee. Vai tuleeko. Siksipä. Nauttikaamme hetkestä ja siten elämästämme sen oman aidon fiiliksen mukaan. Toisiamme toki polkematta ja loukkaamatta. Niin, ja ajatuksiamme ja asenteitamme voimme myös muuttaa jokaisena hetkenä. Luovuttaa ja hellittää monista asioista. Peloista ja jatkuvasta kontrollin yritelmästä. Keksityistä tai kerrotuista tarpeista ja arvottomuuden tunteesta. Että juu, tällaista filosofiaa. Liekö matkan syy tai ei. Ei sen niin väliksi. Syviin vesiin uimiseksi on mennyt. Pintaa puhkoen. Ja hyvä niin. Tykkään. ;)
Niin, ja matkaa edeltäneissä kirjailuissani listasin jokusen matkaan liittyvän ja luultavasti ihan vain hyvällä kerrotun ennakkoriskin tai varoittelun. Alla listatut kymmenen ja loppuanalyysi niistä. :)
1. On vaarallista
- Enpä sanoisi. Koskaan ei oikeastaan oikein kunnolla pelottanut. Paitsi joo sittenkin, siellä yhdellä yöllisellä kiireen ja hässäköinnin värittämällä Intian tuktuk-matkalla. Silloin tuntui, että jos tästä selviän hengissä, niin hyvä on. Selvisin. Aivan hyvin. :) Muutenkin, Intian liikenne toki on omanlaisensa ja joitain voi jännittää siellä enemmänkin. Mutta kyllä vaan heillä tuntuu olevan kyky saada liikenne toimimaan kaikessa epäjärjestelmällisyydessään aivan hyvin. Mitään kolaripaikkojakaan en koskaan nähnyt. Ja kukaan ei uhannut minua mitenkään tai yrittänyt varastaa tms. Tai sitten en vain tajunnut, jos joku yritti. Onhan sekin kai mahdollista... Muun muassa Laosissa jotkut matkaajat puhuivat kuinka heille oli tarjottu huumeita monessa kadunkulmassa. Mulle ei koskaan. Tai siis tietääkseni. Mistäs mä tosin yhtään ymmärsin mitä kaikkea jotkut huutelivat. Kun sitä Lontoon kieltäkin puhuivat. En mm. tajua mitään ruohojen nimiä englanniksi. Hmm. Ennakkoon jostain olin muuten lukenutkin, että joskus tyhmää ja tajuamatonta esittäminen on paras keino välttää kuumottavia tilanteita. Onnistuu täällä. ;D
2. Ihmiset ovat vaarallisia
- Edelliseen viitaten, en allekirjoita. Edellisiin tilanteisiin lisänä kuumottavimpana hetkenä oli yksi mopokyyti vanhan perheenisän kyydissä, kun hän alkoi päätä lyhyempänä, mutta puoliksi lähennellen ehdottelemaan teehetkeä. Siinä kuulematonta esittäessä ehdin miettimään, että voinko hypätä vauhdissa pois, jos en hostelliini kyytiä saakaan. Mutta, kun perille saavuin ja juttu jatkui, niin pelkäämisen sijaan fiilis oli lähinnä huvittunut, huojentunut ja sääliväinen. Ja kiitos ja hei. Konfliktia aiheuttamaton. Ei pelokas, mutta oppivainen.
3. Ihmiset huijaavat
- No juu, rasti seinään. Toki tätä oli joissain paikoissa. Eritoten Intian Jaipurissa. Turistien suosimilla kaduilla. Erinäistä yrittäjää. Haastoi varsin paljon omaa tunnetta siitä kehen voi luottaa ja kuinka paljon omaan tunteeseen voi luottaa. Hyvää oppia ja pohdintaa. Oikein hyvää. Ja sen lisäksi toki hinnoissa ja tinkimisiin vastauksissa oli ilmaa useinkin. En tosiaan jaksanut niistä aivan kauheasti tapella ja energiaa tinkimiseen kauheasti kuluttaa. Halpaa kun oli ihan joka tapauksessa. Ja aina toki ainakin vähän tinginkin. Kambodzan Phnom Penhissä oli lisäksi se ihmeporukka, jotka kovasti tarjosivat korttipelihuijauskonseptiaan. Kiitos ja hei. Konfliktia aiheuttamatta. Tunne sanoo, että poistun nyt. Ja kaikki hyvin. Hyvää oppia. Tämäkin. :)
4. Tulee ameba ;)
- Eipä tullut, ei (ei vissiin myöskään edelleenkään matkan ensimmäisten 3 viikon jälkeen lähetetty postikortti, jossa viittasin odotettuun amebaan..? ;) - tai muutkaan postikortit). Alkuunsa tuli ihan lyhyt mahatauti ja Intian vikalla viikolla vähän suurempikin. Joka sai varmaan vähän pontta nestevajauksesta ja kovasta helteestä. Tulipahan antibiootitkin käyttöön. Tiesin koko ajan jotenkin, että ilman muuta Intiassa mahatauti iskee ja lääkkeelle tulee käyttöä. Niinhän tuo taas ajatus ja tunne sen tiesi. ;D Mutta oletettavasti ei mitään sen suurempaa matkaan tullut (edes sitä New Delhi (??) -virusta), kun olen Suomen maassa nyt ihan terveenä ollut.
5. Rahat ei riitä
- Riittivät. Tarkkaa matkabudjettia en ole laskenut, vaikka tarkoitus oli. Oletettavasti siinä matkan aikana meni jotain vähän yli 2000 euroa. Ja voin kertoa, asuntolainoihin saa oikein helposti lyhennysvapaita kuukausia. Auttaa kummasti. Ei olisi siis ollut juuri nyt tämäkään hyvä syy lähtemättä.
6. Pankkikortti kopioidaan
- Ja pöh. Pari kertaa epäilin varsinaisen kortin toimimattomuutta, kun en sillä vain meinannut mitään parista automaatista saada. Ainakin joillain kerroilla kyse oli puhtaasti käyttäjävirheestä. Ja onneksi oli varakortti, joka toimi viimeistäänkin seuraavalla automaatilla. Ja verkkopankistahan aina pystyi tarkistamaan, ettei tililtä mitään ylimääräistä mennyt. Ja pankkikorttia ylipäätään käytin vain käteisen nostamiseen automaateista. Lienee fiksuin niin, ettei lähde silä joka putiikissa ostoksiaan maksamaan.
7. Töitä olisi tehtävänä
- No juu... Kaikki työt ne siellä odottivat. Eikä firma kaatunut poissaoloni aikana. Ei rastia, ei.
8. On bakteereja
- Varmaan toki, viitaten kohtaan 4. Ja kaipa muutenkin. Mutta eivät häiriöksi juuri olleet. Käsidesiä kannoin mukanani reilun purkin liikaa. Toki sitä vajaat 3 purkkia sain kai sitten kulumaankin. En ihan kaikista tarkoin kai hygienian kanssa kuitenkaan ollut. Intiassa juomaveden kanssa kylläkin suht' tarkka. Muuten söin kyllä katukeittiöistä ja -kojuistakin ja kaikkialta. Kauhisteluja eniten saanut tarina sisälsi esimerkin, jossa tiputettuani yhden uppopaistetun kasvispaistikkaan Intian yhden juna-aseman laiturin lattialle puistelin sitä vähän ja pistin suuhuni. Nälkä oli. Ja rahat jo pakattuna. Oikein hyvää. :D Ja tautia ei tullut pitkään aikaan tämän jälkeen, joten nicht problemos.
9. Liityn lahkoon
- Ööö, en. En vaikka jostain jaaritteluistani joku kai voisi niinkin päätellä. Mutta en myy cd-levyjä, suklaata, saippuaa, kiviä tai kerro sanaa ovelta ovelle. En.
10. Pakenen
- Hmm. Mitähän olisin siis paennut? Mielestäni kyllä en. Päinvastoin. Voisin väittää kohdanneeni enemmän kuin paenneeni. Tai no niin, ehkäpä yhteiskunnan odotuksia, rakenteita ja raiteita. Ehkä niitä sitten. Ja jos niin, niin hyvä. Juuri hyvä. Olkoot missä ovat. Meikä on juuri tässä. Ja iloinen ja onnellinen siitä. Ja kiitollinen. :) Ja menossa juuri sinne mikä aidosti hyvältä ja omalta tuntuu. Olkoon se sitten jonkun mielestä pakenemista. Tai epäonnistumista. Itsehän sen tiedän. Ja tunnen. Elämä on hyvästä. Ja juuri tässä ja nyt. :D Niin, ja varsin epätäydellisiähän tässä ollaan kaikki, joten siinäkin mielessä. Tulta päin.
Niin, edellisistä laskettuna näyttäisi toteutumia noissa matkaan liitetyissä peloissa ja riskeissä olevan varsin vähän. Hyvin, hyvin vähän. Niin vähän syitä olla lähtemättä. Ja niin paljon syitä lähteä. Edelleen siis, suositeltavaa hommaa. Näin tai jotenkin ihan muutenkin. Pelkojen ja ennakko-odotusten kohtaaminen ja voittaminen miten vain siis. Uuteen astuminen. Takaisinkin aina pääsee, jos haluaa. Uusin näkemyksin ja kokemuksin. Tämä on oikeastaan varsin dynaamista hommaa tämä. Hyvä niin.
Oikein hyvää ja iloista kesää ja ehkäpä vieläkin joskus palaamisiin!!! :)
1. On vaarallista
- Enpä sanoisi. Koskaan ei oikeastaan oikein kunnolla pelottanut. Paitsi joo sittenkin, siellä yhdellä yöllisellä kiireen ja hässäköinnin värittämällä Intian tuktuk-matkalla. Silloin tuntui, että jos tästä selviän hengissä, niin hyvä on. Selvisin. Aivan hyvin. :) Muutenkin, Intian liikenne toki on omanlaisensa ja joitain voi jännittää siellä enemmänkin. Mutta kyllä vaan heillä tuntuu olevan kyky saada liikenne toimimaan kaikessa epäjärjestelmällisyydessään aivan hyvin. Mitään kolaripaikkojakaan en koskaan nähnyt. Ja kukaan ei uhannut minua mitenkään tai yrittänyt varastaa tms. Tai sitten en vain tajunnut, jos joku yritti. Onhan sekin kai mahdollista... Muun muassa Laosissa jotkut matkaajat puhuivat kuinka heille oli tarjottu huumeita monessa kadunkulmassa. Mulle ei koskaan. Tai siis tietääkseni. Mistäs mä tosin yhtään ymmärsin mitä kaikkea jotkut huutelivat. Kun sitä Lontoon kieltäkin puhuivat. En mm. tajua mitään ruohojen nimiä englanniksi. Hmm. Ennakkoon jostain olin muuten lukenutkin, että joskus tyhmää ja tajuamatonta esittäminen on paras keino välttää kuumottavia tilanteita. Onnistuu täällä. ;D
2. Ihmiset ovat vaarallisia
- Edelliseen viitaten, en allekirjoita. Edellisiin tilanteisiin lisänä kuumottavimpana hetkenä oli yksi mopokyyti vanhan perheenisän kyydissä, kun hän alkoi päätä lyhyempänä, mutta puoliksi lähennellen ehdottelemaan teehetkeä. Siinä kuulematonta esittäessä ehdin miettimään, että voinko hypätä vauhdissa pois, jos en hostelliini kyytiä saakaan. Mutta, kun perille saavuin ja juttu jatkui, niin pelkäämisen sijaan fiilis oli lähinnä huvittunut, huojentunut ja sääliväinen. Ja kiitos ja hei. Konfliktia aiheuttamaton. Ei pelokas, mutta oppivainen.
3. Ihmiset huijaavat
- No juu, rasti seinään. Toki tätä oli joissain paikoissa. Eritoten Intian Jaipurissa. Turistien suosimilla kaduilla. Erinäistä yrittäjää. Haastoi varsin paljon omaa tunnetta siitä kehen voi luottaa ja kuinka paljon omaan tunteeseen voi luottaa. Hyvää oppia ja pohdintaa. Oikein hyvää. Ja sen lisäksi toki hinnoissa ja tinkimisiin vastauksissa oli ilmaa useinkin. En tosiaan jaksanut niistä aivan kauheasti tapella ja energiaa tinkimiseen kauheasti kuluttaa. Halpaa kun oli ihan joka tapauksessa. Ja aina toki ainakin vähän tinginkin. Kambodzan Phnom Penhissä oli lisäksi se ihmeporukka, jotka kovasti tarjosivat korttipelihuijauskonseptiaan. Kiitos ja hei. Konfliktia aiheuttamatta. Tunne sanoo, että poistun nyt. Ja kaikki hyvin. Hyvää oppia. Tämäkin. :)
4. Tulee ameba ;)
- Eipä tullut, ei (ei vissiin myöskään edelleenkään matkan ensimmäisten 3 viikon jälkeen lähetetty postikortti, jossa viittasin odotettuun amebaan..? ;) - tai muutkaan postikortit). Alkuunsa tuli ihan lyhyt mahatauti ja Intian vikalla viikolla vähän suurempikin. Joka sai varmaan vähän pontta nestevajauksesta ja kovasta helteestä. Tulipahan antibiootitkin käyttöön. Tiesin koko ajan jotenkin, että ilman muuta Intiassa mahatauti iskee ja lääkkeelle tulee käyttöä. Niinhän tuo taas ajatus ja tunne sen tiesi. ;D Mutta oletettavasti ei mitään sen suurempaa matkaan tullut (edes sitä New Delhi (??) -virusta), kun olen Suomen maassa nyt ihan terveenä ollut.
5. Rahat ei riitä
- Riittivät. Tarkkaa matkabudjettia en ole laskenut, vaikka tarkoitus oli. Oletettavasti siinä matkan aikana meni jotain vähän yli 2000 euroa. Ja voin kertoa, asuntolainoihin saa oikein helposti lyhennysvapaita kuukausia. Auttaa kummasti. Ei olisi siis ollut juuri nyt tämäkään hyvä syy lähtemättä.
6. Pankkikortti kopioidaan
- Ja pöh. Pari kertaa epäilin varsinaisen kortin toimimattomuutta, kun en sillä vain meinannut mitään parista automaatista saada. Ainakin joillain kerroilla kyse oli puhtaasti käyttäjävirheestä. Ja onneksi oli varakortti, joka toimi viimeistäänkin seuraavalla automaatilla. Ja verkkopankistahan aina pystyi tarkistamaan, ettei tililtä mitään ylimääräistä mennyt. Ja pankkikorttia ylipäätään käytin vain käteisen nostamiseen automaateista. Lienee fiksuin niin, ettei lähde silä joka putiikissa ostoksiaan maksamaan.
7. Töitä olisi tehtävänä
- No juu... Kaikki työt ne siellä odottivat. Eikä firma kaatunut poissaoloni aikana. Ei rastia, ei.
8. On bakteereja
- Varmaan toki, viitaten kohtaan 4. Ja kaipa muutenkin. Mutta eivät häiriöksi juuri olleet. Käsidesiä kannoin mukanani reilun purkin liikaa. Toki sitä vajaat 3 purkkia sain kai sitten kulumaankin. En ihan kaikista tarkoin kai hygienian kanssa kuitenkaan ollut. Intiassa juomaveden kanssa kylläkin suht' tarkka. Muuten söin kyllä katukeittiöistä ja -kojuistakin ja kaikkialta. Kauhisteluja eniten saanut tarina sisälsi esimerkin, jossa tiputettuani yhden uppopaistetun kasvispaistikkaan Intian yhden juna-aseman laiturin lattialle puistelin sitä vähän ja pistin suuhuni. Nälkä oli. Ja rahat jo pakattuna. Oikein hyvää. :D Ja tautia ei tullut pitkään aikaan tämän jälkeen, joten nicht problemos.
9. Liityn lahkoon
- Ööö, en. En vaikka jostain jaaritteluistani joku kai voisi niinkin päätellä. Mutta en myy cd-levyjä, suklaata, saippuaa, kiviä tai kerro sanaa ovelta ovelle. En.
10. Pakenen
- Hmm. Mitähän olisin siis paennut? Mielestäni kyllä en. Päinvastoin. Voisin väittää kohdanneeni enemmän kuin paenneeni. Tai no niin, ehkäpä yhteiskunnan odotuksia, rakenteita ja raiteita. Ehkä niitä sitten. Ja jos niin, niin hyvä. Juuri hyvä. Olkoot missä ovat. Meikä on juuri tässä. Ja iloinen ja onnellinen siitä. Ja kiitollinen. :) Ja menossa juuri sinne mikä aidosti hyvältä ja omalta tuntuu. Olkoon se sitten jonkun mielestä pakenemista. Tai epäonnistumista. Itsehän sen tiedän. Ja tunnen. Elämä on hyvästä. Ja juuri tässä ja nyt. :D Niin, ja varsin epätäydellisiähän tässä ollaan kaikki, joten siinäkin mielessä. Tulta päin.
Niin, edellisistä laskettuna näyttäisi toteutumia noissa matkaan liitetyissä peloissa ja riskeissä olevan varsin vähän. Hyvin, hyvin vähän. Niin vähän syitä olla lähtemättä. Ja niin paljon syitä lähteä. Edelleen siis, suositeltavaa hommaa. Näin tai jotenkin ihan muutenkin. Pelkojen ja ennakko-odotusten kohtaaminen ja voittaminen miten vain siis. Uuteen astuminen. Takaisinkin aina pääsee, jos haluaa. Uusin näkemyksin ja kokemuksin. Tämä on oikeastaan varsin dynaamista hommaa tämä. Hyvä niin.
Oikein hyvää ja iloista kesää ja ehkäpä vieläkin joskus palaamisiin!!! :)
