Olen pohtinut blogin kirjailemisen jatkamista epäsäännöllisen säännöllisesti viime aikoina. Jo pitkään oikeastaan. Toisaalta halunnut ja toisaalta miettinyt ja epäröinyt, että miksi ihmeessä mulla olisi mitään kenellekään oikeasti jaettavaa tai kerrottavaa. Ja nyt tulee. On tai ei. Lukevat ketkä niin kokevat. Ja tämänkin postauksen aloitin jo joskus puoli vuotta sitten ja jätin sen sitten telakalle. Heti kohta - eli nyt - jatkan.
Kauheasti on tapahtunut tässä 2,5 vuoden takaisen reppureissailun jälkeen. Ihastus elämään ja sen arvoon tässä ja nyt on vahvistunut entisestään. Intuition ja sydämen ääni siitä mitä oikeasti haluan ja mitkä asiat on oikeasti arvokkaita mulle, on selkeytynyt ja luotan siihen. Jonka saattelemana onkin tapahtunut kaikenlaista. Suurimpana jäänti insinööristöistä opintovapaalle (ja sittemmin irtisanotuksi tuleminen) ja lähteminen opiskelemaan täyspäi(väi)sesti psykologiaa Jyväskylään. Siis uusi kaupunki, koti ja kuviot. Ja olen niin nauttinut!! Aivan upeaa on ollut tällainen käännös, polun valinta ja sisimpänsä seuraaminen tehdä. :)
Alusta lähtien yliopistolla ja kursseilla on ollut sellainen olo, että Wau, voiko tällaistakin opiskella. Täällä opetetaan tällaisia Mielenkiintoisia asioita. Ihmiseen, ihmisenä kehittymiseen ja kasvamiseen ja ihmisen mieleen liittyviä asioita. Ja kuinka upeaa on saada tietoa ja keskusteluja sillai oman ajattelunsa päälle - linkittymään siihen ja omiin elämänsä pohdintoihin. Ei siis vain ulkoapäin annettuna faktoina ja totuuksina vaan tietona, joka jalostuu omassa päässä juuri kohti oikeaa omaa suuntaansa ja "elämäntehtäväänsä". Uskon meinaan olevani matkalla johonkin sellaiseen. Ja tiedän ja tunnen, että se tulee liittymään myös johonkin laajempaan "maailman parannukseen" ja yksilöä laajempiin hyvin- ja pahoinvoinnin ja maailman menon mutkiin. Ainakin toivon. Ja luotan. :)
Psykologian kurssien lisäksi olen täältä yliopiston "mahtavasta karkkikaupasta" (yhtä uutta kaveria lainatakseni ;D ) löytänyt ja innolla käynyt sellaisia vallan ylimääräisiä ja suuresti minua innostavia ja tajuntaa laajentavia kursseja kuten ympäristöetiikka, ympäristösosiologia, globalisation and social justice, sociology of consumption and lifestyles ja sen sellaisia. Ai vitsi kuulkaa, on tosiaan vetoa edistää hyvinvointia yhteiskunnan ja vaatimattomasti koko ihmiskunnan - ja maapallon - tasollakin. Että oon sillai aika vaatimattomin tavoittein liikenteessä. ;D Ja toisaalta taasen, en kyllä elä minkään tavoitteiden ja tulevaisuuden skenaarioiden ja suunnitelmien kautta. Tai ne eivät määrää tätä hetkeä ja vie tältä hetkeltä mitään pois. Koska luotto on siihen, että tulevaisuus tulee kyllä ja menee juuri painollaan ja "oikein", kun uskaltaa itseään ja sydäntään kuulla. Ja toisaalta kaikki mitä on varmuudella, on ihan oikeasti nyt ja tässä.
Tulevasta kun ei edelleenkään tiedetä vielä mitään eikä sitä voida kauheasti suunnitella. Tai ei niistä suunnitelmista kannata varmaan ainakaan ihan kauhean jähmein käsin kiinni pitää tai saattaa karmit jäädä käsiin ja ikkuna kadota. Ja kuinka antoisaa on pelkän tulevan ja seuraavan hetken odottamisen ja sinne kiirehtimisen sijaan nähdä kuinka paljon kaunista on nyt ja tässä ja juuri käsillä olevassa hetkessä. Kuinka paljon arvokasta siinä on. Jopa mystiikkaa. Kuten maisemat ulkona, aurinko, vastaantulevien ihmisten kasvot, ystävien ja erilaisten ihmisten kanssa käydyt keskustelut, mahdollisuus milloin vain kertoa kuinka rakkaita ihmiset ovat, mahdollisuus valita joka hetki miten itseen, elämään ja muihin suhtautuu, mahdollisuus pysähtyä ja pohtia mitkä ovat oman elämänsä arvoja ja kuinka niitä kohti suuntaavia tekoja voisi alkaa toteuttaa heti lähitulevaisuudessa, hengitys, lintujen laulu, liikunnan ilo, luonto, erilaiset aistimukset ja se, että menneisyys ei määrää tätä hetkeä. Noin muun muassa.
Ylipäätään, mikä on se jokin, jota kohti kiireessä ja suorittamisessa täällä juostaan? Mikä on se tunne, jota sieltä odotetaan? Ehkä siinä tunteessa on kaikki viisaus? Ja ehkä juuri sen tunteen oikeastaan voikin löytää juuri nyt? Ja sen jälkeen tehdä edelleen juttuja, elää edelleen arkea ja tavoitella kehitystä ja edistystä. Mutta ehkäpä silloin se reissu kohti niitä juttuja ja tavoitteita onkin paljon keveämpää, hauskempaa ja jopa tehokkaampaa, kun se jokin hyvä tunne / arvo onkin jo itsellä eikä prosessin ja tulevaisuuden polun mahdollinen epäonnistuminen voi sitä enää viedä pois? Ehkäpä silloin voidaan elää paljon enemmän ilman (epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden tms.) pelkoa? Ehkäpä silloin osataan antaa enemmän arvoa ja rakkautta sekä itselle että muille?
Osa tähän asti hekumoidusta oli kirjoitettu tähän jo ensimmäisellä draftikerralla joskus viime keväänä. Meininki ja tunnelma ovat edelleen sinänsä yhtä positiivisia ja elosta ja uudesta nauttivia, vaikka suurin uutuuden ja erilaisen ihmettely ja hypetys ovatkin jo vähän laantuneet ja vaikka erilaista aikataulupainetta on tuohon spontaanin ja hyvin hetkessä olemisesta nauttivan ekan opiskeluvuoden perään nyt syksyllä tullutkin. Syynä lähinnä monet kurssit (osa ihan vaan mielenkiinnosta ylimääräisinä otettuja ja osa pakollisia) ja juuri aloitettu gradu (suosittelen todella opiskelua aikuisiällä! Aiemmista opinnoista saa yllättäviä hyväksilukuja ja opiskelumotivaatiokin aivan varmasti keskimäärin on parempaa kuin silloin joskus nuoruudessa..) sekä harrastusrintamalla tullut paluu sählyn peluuseen vallan kilpamielessäkin. Mutta No big stress. Siinä sinänsä suurta viisautta. On ollut omalla kohdalla hienoa ja äärimmäisen helpottavaa ja hedelmällistä löytää kyky keskittyä juuri käsillä olevaan hetkeen ja sen tietynlaiseen seisahtuneisuuteen ja jopa taianomaisuuteen ja siten löytää paikka tai tila itsessä, jossa kaikki on juuri nyt aivan hyvin. Johon ajatukset kiireestä, osaamattomuudesta, ongelmista tms. eivät yllä. Suurin osa kiireestä ja stressistähän ihan varmasti tehdään siinä valtavassa ajatuskohinassa, jota helposti päämme on täynnä. Oma pää on ainakin ennen ollut juuri sellainen. Nyt sieltä jo löytyy sentään kunnon aukkoja. ;D Mutta tokikaan aivan jatkuvaa tällainen mielenrauha ja seesteisyys ei ole. Kyllä välillä tulee ahdistuksenkin hetkiä, mutta niitäkin voi oppia mielenkiinnolla tarkkailemaan. Ja sitten ne näyttäytyvätkin jonain vallan luonnollisena osana elämää. Juuri siinä hetkessä esiin tulevana asiana ja tunteena. Mikä ikinä se onkaan. Niin ihmeellistä kuin kaikki asiat täällä elon tiellä oikeastaan ovatkaan. Kokemukset, aistimukset, yhteydet muihin, tunteet yms. Joo, höyrähtänyt mikä höyrähtänyt.. Ja joo, kyllä kiirekin välillä on hirveän tuttua - edelleen! Ja tehokastakin! Jos - ja kun ei muuten tapahdu esim. lähtöä (minne vain), niin kiireessä sit. Eli se siitä viisastelusta ja mielenrauhasta. ;D
Sähly on muuten hienoa taas. Upeinta siinä on kyllä itse pelaamisen ja pallonpyörittelyn lisäksi joukkue. Kaikki pelaajat ja ihmiset. Ja se yhteisyyden tunne ja yhdessä tekemisen ja yhteen kasvamisen fiilis. Ja se, ettei siinä ihmisporukassa iällä ole mitään väliä siinä yhteen kuulumisen tunteen syntymisessä. Nimimerkillä Saatanpa hyvinkin olla joukkueen ikähaitarin yläpäästä.. ;). Ylipäätään, onko meidän eroilla niin kauheasti oikeasti väliä? Tarvitseeko meidän keskittyä siihen niin paljon kuka on mitäkin, millainen, minkä ikäinen, mitä sukupuolta, mitä rotua, mitä mieltä, millä menneisyydellä, minkä näköinen? Vitsi vieköön, mitäs jos me olemmekin yhtä ja samaa loppujen lopuksi? Mitäs jos meillä on mahdollisuus ensin yksin - ja lopulta yhteisesti - oivaltaa vielä se, että itse riitän juuri tällaisena kuin olen ja niin riittävät ja kelpaavat tasan kaikki muutkin. Eikä erottelulle ole enää niin sijaa. Eikä toiselle haluakaan enää pienintäkään pahaa, koska toinen on oikeastaan tosi paljon samaa kuin itsekin? Arvostetaan ja rakastetaan itseämme. Pirullinen itserakkauden sana otettu esiin. Annetaan arvo itsellemme juuri sellaisina kuin olemme - heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Ehkä sitä kautta voidaan arvostaa ja rakastaa entistä paremmin ja ehdoitta toisiammekin. Lähipiiriä ja yhtä lailla ketä vain. Ihmisiä - ja vaikka eläimiäkin - lähellä ja kaukana. Jos me vaikka todella olemme samaa - samanarvoisia, yhtä upeita ihmisinä ja elävinä ja olevina?
Rakkautta ja elämän iloa ja avoimuutta hetken kauneuksille kaikille! Lähelle ja kauas! :) - Piia
