Lisaa kuvia ja (p)aatoksia Bangkokista (28.3.2012)

Kun netti alunperin toimi ihan hienosti ja jopa nopeasti, niin aloin tuossa alkuillalla kirjoittaa jo paivalle toista "postausta". Sittemmin ei toiminut enaa netti, tietokone kuin kirjoittajakaan, mutta sainpa tekstin sen verran tikulle talteen, etta yritan sen tahan viela liittaa.. Karsivallisyys ennen kaikkea.. Ja luontoisat kuvat tarkeimpana! :D

Loytyi hieno syrjainen puisto, jossa paiva meni mukavasti linnun laulua kuunnellessa, puita ja kukkia ihastellessa, haravointia ja nurmikon kastelua katsoessa, paikallisten kanssa pienina annoksina kohdatessa ja jopa jutellessa, thai-kielta opetellessa (paivalla osasin jo suunnilleen jopa niinkin paljon kuin kiitos, hei, mika sinun nimi on, ei, kylla ja nakemiin), Mekongin alueen hurjasta historiasta lukiessa ja elaman iloa ihmetellessa. Ja niita hymyja ihmisten kanssa vaihtaessa myos. Eli peruskeskiviikko kiireineen. ;)

 

Lounasta hakiessa olin niin (paikallisella) kujalla, etten tiennyt mita otin ja oliko se juurikaan kypsennettya. Vatsatautia jo odotin, mutta eipa vaan tainnut tullakaan. Mutta ehka voisi silti miettia ensi kerralla vahan tarkemmin. Jos ei syotyaan tieda oliko jonkun puun lehden sisaan kaarityn riisin kanssa vihannesta vai raakaa lihaa vai raakaa makkaraa vai mita. Vai toisaalta, paikallista ruokaa, siitahan ne kunnon herkut saa.. Nyt on kassissa jotain kuivattua porsaan nahkaa!! :D En voinut vastustaa, kun kovin vaivalloisesti myyja tuli ravintolaan sellaisia suuresta pussistaan myymaan.. Etta juu - niita viela koyhempia maita tosiaan odotellessa. Mutta faktahan on se, etta se oli jopa ihan hyvaa. Syotavaa ainakin.

 

Lenkkikengat ja -kamatkin on muuten otettu kayttoon! Hotellin vieressa on paikallinen pienempi puisto, jonka ymparilla olevalla asfalttipolulla paikallisetkin naytti juoksevan, holkkaavan ja kavelevan, niin menin mukaan! Kylla suht hyvin onnistui tassa kuumuudessakin. Tosin kasitteille "hikoilee kuin pieni sika" ja "jalkihiki" tuli ihan uudet sisallot. :D Puiston keskella olisi ollut tarjolla myos ohjattua aerobicia oikein kauas kuuluvan diskomusan tahtiin. Siihen en sentaan mennyt. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, etta tajusin kesken juoksun (varmasti vahan jalkijunassa, kun en korvanapeiltani ja laadukkaalta nykyiskelmalta kuullut mitaan), etta kaikki oli yhtakkia seisahtuneena paikoilleen. Tajusin sitten pysahtya minakin. Mika lie kunnioittava hiljainen hetki tms. Onneksi en vedellyt onnellisena yksinani rataa ympari. Ja eipa ole koskaan lenkkeillessa ole ollut noin paljon ihmetyksen kohteena. Mutta nyt puiston maisemiin!

 

Turistina Bangkokissa (28.3.2012)

Thaimaa kutsuu. Kuuleeko Suomi, kuuleeko? Matka paraytetty kayntiin Thaimaan paakaupungista kera suomalais-ruotsalais-tanskalaisen ystavapariskunnan. Aika lailla turistina. Melkein ruotsalaisena turistina. ;) Kuinka hyva, etta koska kotopuolessa tai lansinaapurissa ei tule puhuttua ruotsia, niin taalla pain maailmaa sita voi tehda.. ;D Kiitos mainiosta seurasta! Koska hekin jo niin halusivat sinne Skandinavian raikkaaseen kevaaseen takaisin, on kohtaloni jatkaa matkaa yksinani. Saas nahda milla kielella alan itsekseni puhumaan. Tai ehkapa matkan varrelta juttukumppaneitakin loytyy. Uskoisin. Ja myos toivoisin. Kylla muuten se yksinaisyyskin sielta voi viela tulla. Ainakin jo tulomatkalla tanne loytyi seka vanhoja etta uusia tuttuja. Lentokoneessa sain kovasti matkavinkkeja Ylen toimittajalta, joka oli reppureissannut kovinkin Aasiassa ja joka talla kertaa oli matkalla yksinaan Burmaan. Thaimaalainen stuertti kovasti kehui Burman kauneutta ja koskemattomuutta. Niin tuota, mitenkas se olikaan sen viisumin kanssa sinne.. ;D No ei vaan. Kylla nama nyt talla hetkella riittanee.

Matka on sujunut sen suuremmitta kommelluksitta ja oikeinkin hyvin tahan asti. En lahtisi viela artikkelin 2 vaarojen listasta yhtaan kohtaan merkkaamaan toteutuneeksi. Toisaalta, jos matkapaivia on takana 2 ja edessa noin 58 (?) ei liene (edes minun) syyta olla yltiopositiivinen asioiden suhteen.. ;)

Ohessa satunnaisia kuvia seka raporttia jaettuna kolmeen kategoriaan, jotka ovat tekninen performanssi, fyysinen kyky ja henkinen tila.

Tekninen performanssi

Tavarat mahtuivat hienosti mainioon lainarinkkaan ja omaan reppuun. Rinkan kantaminen onnistuu suhteellisen hyvin ja sen suuremmitta olkavaurioitta, mutta vatsarepun kantaminen tuon painoisena kuin sen tullessa oli, ei liene mikaan ergonomisesti optimaalisin ratkaisu. Ratkaisuja etsitaan ja niita on jo suoritettu. Naihin kuuluu mm. monikiloisen (no ehka ei aivan, mutta painavan silti) Intian Lonely Planet –oppaan siirtaminen rinkkaan. Joka siis saattaa nyt lahdon 15 kilon sijaan painaa jo selvasti enemman. Mutta parempi niin.

Rinkan painosta ties kuinka paljon tulee erinaisista laake- ja kosmetiikkatuotteista. Ja voi yllatysta, taaltakin todella olisi saanut niita aivan kaikkia – aivan niin kuin rohkeimmat uskalsivat vaittaa.. :) Kappas. Ja varmasti todella paljon halvemmalla. No – eipa tarvitse ainakaan aikaansa kuluttaa kaupoissa, kun se ei oikein miellyttavimmalta ajan kaytolta kuitenkaan tunnu. Ja onpahan nyt mukana hyva arsenaali myos Bangkokia syrjaisempi oloja varten. Siis joihin toden totta toivottavasti olen paasemassa. Ja varmastikin. Voin pelastaa itseni ja muita sitten viidakon siimeksessa jattimaisista minigripeista loytyvilla laakevarastoilla. :D Nooooh – mutta toivottavasti ei tarvitse!

Yllattavia tavaroita, joille on jo tullut kayttoa ovat mm:

-                     Naru – rinkan korjaukseen (Olli, ala hataile – yksi ihan pieni lenkki koki vahan kovia – ei mitaan fataalia..)

-                     Naru – kaulakoruksi

-                     Moysan Esson logolla varustettu sytkari – vaatteista (jotka ovat toki vanhoja) purkaantuvien saumalankojen purkamisen estamiseen

-                     Lahi-Salesta viime tipassa ostetut nenaliinat – aina tarpeen julkisissa vessoissa

-                     Ala-asteella kaytossa ollut kello on oikein toimiva ja aina tyylikas… :D

Fyysinen kyky

Kuten edella tuli viitattua, ei laakearsenaalille ole juurikaan kayttoa viela ollut. Toinen Lariam syotyna eika vielakaan hallusinoi. Ja tujulla 50:n  suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa kayttaessa ei tassa ajassa ja Bangkokin maastossa sen enempaa pala kuin rusketukaan. Hyva on siis kyky. Paitsi hartiat kipeana. Enemman kuin ennen eilista Thai-hierontaa. Jonka aikana opin paljon, mm. seuraavaa:

-                     Thai-hieronta ei ole pienta sivelya – kuten hyvin erheellisesti joskus luulin

-                     Kivun ja nautinnon valinen raja todellakin on varsin hailyva

-                     Pieni thaimaalainen nainen osaa olla seka yllattavan vahva, akrobaattinen, kovakourainen ja hellaotteinen

-                     Kotopuolen taman hetken hovihierojani tuskallinen kyynarpaa-takamus-ote on viela pienta ja lyhytkestoista ;)

-                     Ma olen aika helppo. Hieroja ehdotti kesken hieronnan, etta jos otettais puolitoista tuntia tunnin sijaan, niin naista hartioista tulisi todella hyvat. Ooo, no joo – toki..

-                     Lisaksi, voin niin kuvitella miten tietynlaiset miehille suunnatut thai-hieronnat etenee, silla jossain vaiheessa syliotteessa hieman hankalasti englantia aantava hieroja meni talle linjalle – ‘You are very beautiful.’ Oooooo, hmmmm, okej…
-                 Korviakin voi hieroa. Tuntuu varsin erikoiselta.

Henkinen tila

Viimeisimpana – ja ehdottomasti ei vahaisimpana – henkinen tila. Joka sekin on viela oikein hyva. : ) Syina mm. etta lamminta on (kai jokin 35C), viela on aika paljon lomaa edessa, meno ja tunnelma ylipaataan taalla on lunkia ja vaikka olen taalla nyt yksin, en tunne oloani (ainakaan viela) yksinaiseksi. Ja mika kaikista hienointa, ei edessa juurikaan ole aikatauluja ja suunnitelmia! Jes. Kunhan huomiseen Laosin lentoon ehtii. Ja hotellin aamupalalle tassa tanaan toki vahan kiire tuli. Joten taytynee jattaa ne valiin tasta eteenpain. Ihanaa ruokaa ja huikean halvallahan saa mista vain. On se vaan hyvaa. Ja halpaa. Siis halpaa myos siina mielessa hammentavasti, etta on se vaan niin kauhean eri maara maallista mammonaa, mika ihmisilla on taalla ja siella. Saati sitten tulevissa matkakohteissa. Sen kanssa tassa viela ongelmia tulee. Henkisesti. Epailematta. Tuntuu meinaan niin riipivalta, kun porukalla on niin paljon vahemman. Mutta niinhan se on. Mutta ja mutta. Katsotaan. Ja tinkiminen tuntuu niin naurettavalta, kun hinnat on meille niin naurettavan alhaisia jo valmiiksi. No joo, eli palataan tahan henkiseen tilaan viela myohemmin. Ja ulkoiset jututhan meille ei pelkastaan ja kestavasti onnea tuo, uskallan edelleen vaittaa.

Nyt otan jonkin bussin tai junan ja meen jonnekin syrjaseudulle. Turistikohteet saa olla ehka taalta jo nahtyina. Hienoja temppeleita ja rakennuksia kylla nahtiin. Ja monta kullankiiltoista hienoa Buddha-patsasta! Mieleenpainuvimmat kokemukset eiliselta turistikierrokselta olivat kuitenkin munkkien vaikuttava yhteismeditointi yhdessa temppelissa ja jokilaivaretkemme pidennetty reitti jonnekin kaupungin ulkopuolelle kauas turistikohteista ja sielta loytyvat kovasti meita ihmettelevat ja nauravaiset paikalliset. Aitous on hyvasta. Muutenkin toki ihmiset ovat oikein ystavallisia. Hotelliakin etsiessa tultiin oikein perille asti neuvomaan. Toki jotkut ovat varmasti jo turisteihin kyllastyneita. Ja ihmekos tuo. Taytyy koittaa kayttaytya oikein hyvin ja kunnioittavasti. Ja hymy loytaa hymyn. :) Vaikka ei toki kaikki taallakaan sentaan hymyile. Eika tarvitsekaan.

Kuulemisiin ja mukavaa viikkoa!

Ready, steady - GO! :) (25.3.2012)

Tää lähtee nyt. Sommoro! - This goes now. It's moro. :D

Suuntana ensin Bangkok, jossa asustan 3 päivää. Sieltä lento Laosin Luang Prabangiin. Ja siellä sekä aikataulut että suunnat avoimia. Muutaman viikon päästä varmastikin Kambodzaan. Vietnam puhuttelee tällä hetkellä vähiten, joten voi olla että jää käymättä. Katsotaan. Go with the flow ja Carpe diem ja sillai. Takaisin Suomeen sitten Intian kautta ja 26.5.

Asia, joka kovinkin vahvasti puhuttelee on orpokoti Kambodzassa ja lasten auttaminen siellä. Se Laosin vapaaehtoistyökuvio muuttuikin viime hetkillä tällaiseen. Vaikuttaa jotenkin kerrassaan paremmalta ja aidommalta ja mutkattomammalta tavalta auttaa ilman mitään organisaatioita välissä. Katsotaan. Uskomattoman antoisaa varmastikin. Koko matka epäilemättä. Monelta kantilta ja "hyvässä" ja "pahassakin" varmaan. Aijaijai. :) Tuntuu juuri niin oikealta lähteä juuri nyt ja juuri tuonne, että oikein ihmetyttää miten pakkaamisesta tai mistään ei tullut sen suurempaa paniikkia ollenkaan. Niinkin kai viisaat ovat sanoneet (ei M. Nykänen tällä kertaa ;) ), että silloin kun menee oikeaan ja oikeasti haluamaansa suuntaan, niin asiat sujuu helposti. Ja muutenkin - kyllähän kaikki aina järjestyy. Jopa tällaiselle epäjärjestelmälliselle tyypille. Uskokaa pois. :)

Ja hei - lahtelainen jääkiekko on tulessa (vaikka kauneusvirhe mitalimatkaan eilen tulikin..). Varokaa Kuopio ja Helsinki! :D

Palataan lämpimämmissä maisemissa ja kuvissa! Tunnelmathan on lämpimiä missä vain, kun niin haluaa ne ottaa nähdä. ;D

Mutta hyvää alkavaa viikkoa Suomen maahan ja kaikille teille! :)

Hankintoja ja huhhailuja (20.3.2012)

Lähtö lähenee. Tai onhan siihen vielä aikaa. Yli 5 päivää. Ei siis hätää. Viimeisen illan ihme toteutunee jälleen kerran mitä pakkaamiseen tulee. Mutta, mutta - monta yliviivausta on jo tehty kovin epäselvään muistilistaan hoidettavista asioista. Ja kierrätyslinjalla on menty monessa tarpeellisessa tavarassa. Rinkka suojapusseineen lainattu. Kuin myös otsalamppu. Ja MP3-soitin. Oikeastaan kaksikin. Lantiorahavyö tulossa Helssingistä asti. Toivottavasti. Vaatteitakin jo lainaksi tarjottu. Kuin myös pakkausapua. Viimeistä ei siis lainaksi vaan ihan ikiomaksi. Asiantuntevaa pankkikonsultaatiota saatu ja antibioottiresepti luvattu. Jes - sekin! Vaikka jäikin asian hoitaminen niin myöhäiseksi, ettei enää työterveyslääkärille ehtinyt. Mutta onneksi on ystäviä. :) Alalla kuin alalla. Kiitos niin kovin teille kaikille ihanille auttajille! Ja Intian viisumi isketty passiin. Kiirehtimiskirjeellä. Ja ekstramaksulla tietenkin. Mitä turhaan toimimaan liian ajoissa. Ja mitä sitä liikaa ressaamaan.. :D Ja kukkien kastelija lupautunut hommaan jo kauan sitten. Reenit sen suhteen on vielä luvassa - rahapuu kun on hyvin haastava hoidettava.. ;)

Ja läksiäisetkin on jo juhlittu. Hauskaa oli. Kiitos kaikille osallistuneille. :) Huomenissa tai ylihuomenissa voisi aloittaa malarian estolääkityksen. Mielenkiintoisia pelotteluja sen mukana tulevista hallusinaatioista on kerrottu. Mutta sori - ei kauheesti pelota. ;) Tulee, jos tulee. Ja ei niitä kai läheskään kaikille tule. Ja kuten eräällä hyvällä ystävälläni ja minulla on ollut tapana sanoa - jos hallusinoidaan, niin ainakin hallusinoidaan onnellisina. :D Ja ei hätää (äiti ja kumppanit) - tähän lauseyhteyteen ei millään tavalla liity mitkään kemialliset aineosaset. ;)

Ainut (siis moskiittoverkon ja -myrkkyjen, vedenpuhdistustablettien ja lentotukisukkien lisäksi ;) ) uusi hankinta tähän mennessä on kamera. Pitäisi olla pokkariksi ihan passeli. Ja hyviä kuvausvinkkejäkin on läksiäisissä jaettu. Kiitos niistäkin. Saas nähdä millaisia kuvia tulee. Kuvaajastahan se yllättävän paljon kuitenkin on kiinni. Täytyy toivoa, ettei se vielä kauheasti hajonnut, kun on vasta ihan pari kertaa tippunut lattialle.. No ei kai. Ohessa harjoittelukuvia taas lähimaisemista. Kaikki eivät toki kovin täydellisiä ole, mutta kyseessä onkin harjoittelu.

Ja hyvä rakas kollegani - se että pistän tänne kuvia Suomesta, ei vielä tarkoita, että ikävöisin Suomen maisemia jo etukäteen. ;) Ja muistetaan, että jos paluu tulee pakolliseksi ennen täyttä kahta kuukautta, niin ehkä mä sitten tosiaan menen Ruotsiin johonkin hotelliin lopuksi aikaa, jotten "palaa maitojunalla" takaisin töihin. ;D Tai ehkä mä palaankin. Ehkei sekään olisi mikään epäonnistuminen, jos siltä alkaisikin tuntua. Tai siis mikä on "epäonnistumista" elämässä? Kysyn vaan. Nehän meitä opettaa jos jotkut. Ja antaa aina jotain uutta laajuutta ja syvyyttä. Kunhan osataan ne niinkin nähdä.

Edelliseen - kuin myös edelliseen blogijuttuun - viitaten, tärkeitä ihmisiähän ikävä tulee vääjäämättä jossain vaiheessa ja vielä ennen lähtöäkin. Itse asiassa, yksi iso ikävä ehti jo tulla. Ja useampikin toki. Ja toisaalta, aivan ihania keskusteluja ystävien ja kaverien kanssa on myös käyty - ja tultaneen myös tässä viimeisinä lähtöä edeltävinä päivinä lisääkin käymään. On ne vaan ystävät ja myös monet muut ihmiset tärkeitä. Tietäkää te se. Ja sellaiset aidot kohtaamiset ja elämän virran yhdessä (pienessäkin hetkessä) esim. keskusteluilla rakentamiset ja luomiset. :)

Varsinaiseen matkaankin taas palaten. Vaikka suunnitelmia ei pitänyt ollakaan, niin nyt sellaisiakin alkoi tulemaan. Olis meinaan tsäänssinä päästä vapaaehtoistyöhön Laosiin pariksi viikoksi. Tämä mahdollisuus alkoi itseä toden totta kiehtomaan ja innostamaan! Toivottavasti ne ottaa mut. Piti tosin lähettää oikein CV. Curriculum vitae! Siis mitä tällainen "insinöörinörtti" ;D laittaa vapaaehtoistyön CV:hen?? No ei ainakaan kovinkaan pitkiä loruja YO-tutkinnosta, kurssimääristä ja toinen toistaan hienommista  opintokokonaisuuksista. Tai kattiloihin liittyviä kovinkaan prosessispesifisiä ja detaljeja työtehtäväväkuvauksia. Lyhyt tuli. Ja englanniksi. Yes sirs, please take me to work with you. No, saas nähä!

Englantiin liittyen, olisi pientä painetta ja toivetta kirjoittaa blogia / blogiin jotain myös englanniksi. Internationaaleille tuttaville. Hmm. Voishan sitä yrittää. Rallienglannilla jää vaan jutut vähän lyhyemmiksi. Toisaalta, eihän se välttämättä mikään huono asia ole. Kuulijakunta vois jaksaa paremmin. Sisältö tullee siis matkalta olemaan tätä tasoa: Then I went there and then I did that there and it was very nice place. And then I went to other place and did this there and it was also very nice place. Nice day and nice trip and nice people. ;D  

Ennakkolähetys jatkuu (5.3.2012)

Harjoittelu olikin yllättävän inspiroivaa, joten otetaanpa hetimmiten uusiksi. Kauniista koto-Suomesta otettuja foto-otoksia löytyi myös viime syksyltä ja koska tällainen portaali on nyt perustettu, tarjotaanpa niillekin oma viisitoistaminuuttisensa julkisuuden ikeessä. Ehkä ennen kuin hukkuvat Aasian kuvien alle..? No, miksipä hukkuisivat. Kuvansa ja katsomisensa on toden totta ansainnut Suomen luontokin. Ja kaikki pienet ja simppelin hienot yksityiskohdat. Ja ihmiset. Ihmisistä en viitsi potretteja tänne sentään puskea. Tai ilmoittautukoon hän, joka antaa luvan oman kuvansa julkaisuun, niin heti pistetähän! ;D

Matkaani liittyen, lukuisia varoituksia sekä kehoituksia olla menemättä olen kuullut kanssaihmisiltä. Kiitos niistä - ovat varmastikin annettu aivan hyvää ajatellen. Lisäksi ovat herättäneet paljon hyvää keskustelua, ajatuksia ja tuntemuksia! :D Tässä kymmenen kärki syistä olla lähtemättä (varsin satunnaisessa järjestyksessä):

1. On vaarallista
2. Ihmiset ovat vaarallisia
3. Ihmiset huijaavat
4. Tulee ameba ;)
5. Rahat ei riitä
6. Pankkikortti kopioidaan
7. Töitä olisi tehtävänä
8. On bakteereja
9. Liityn lahkoon
10. Pakenen

Mainiota! Näistä lähtökohdista, mikäli kaikki näistä ei toteudu ja aiheuta suurta päänvaivaa itselleni tai muille, on reissu siis jo plussan puolella! ;)

Toisaalta, usean positiivisen ja kannustavan kommentinkin olen kuullut. Hyvä toki niinkin.  Ja kiitos niistä! Vaikka muiden kommenteillahan tässä ei matkaan lähdetä ja matkaa tehdä, vaan tasan omalla tahdolla ja sydämen kutsulla. :)

Ainakin vielä tässä vaiheessa - lähdön vasta lähestyessä, innostuksen edelleen kasvaessa ja stressinkään turhaan vaivaamatta - suosittelen lämpimästi kaikille. Jos siltä tuntuu. Ja järjestämään pystyy. Ja niin tehdä ja järjestää haluaa. Uskallukseen voinemme palata myöhemmin, kun selviää montako kohtaa yllä olevista osui ja upposi. Ja kuinka vakavaa se lopulta oli. Jos oli. Riskejä on missä vain ja elää kannattanee uskaltaa. Elämä on laiffii ja ihmisen parasta aikaa. Hetkonen hei, kuka olikaan se viisas mies, joka sanoi näin... ;D

Epäilemättä matkan aikana tulee vielä moneen kertaan ikävä ystäviä ja läheisiä. Mutta silti, matkan aika on kuitenkin lyhyt. Ja ikäväkin opettaa. Itsestä ja elämästä. :)