Lisaa kuvia ja (p)aatoksia Bangkokista (28.3.2012)

Kun netti alunperin toimi ihan hienosti ja jopa nopeasti, niin aloin tuossa alkuillalla kirjoittaa jo paivalle toista "postausta". Sittemmin ei toiminut enaa netti, tietokone kuin kirjoittajakaan, mutta sainpa tekstin sen verran tikulle talteen, etta yritan sen tahan viela liittaa.. Karsivallisyys ennen kaikkea.. Ja luontoisat kuvat tarkeimpana! :D

Loytyi hieno syrjainen puisto, jossa paiva meni mukavasti linnun laulua kuunnellessa, puita ja kukkia ihastellessa, haravointia ja nurmikon kastelua katsoessa, paikallisten kanssa pienina annoksina kohdatessa ja jopa jutellessa, thai-kielta opetellessa (paivalla osasin jo suunnilleen jopa niinkin paljon kuin kiitos, hei, mika sinun nimi on, ei, kylla ja nakemiin), Mekongin alueen hurjasta historiasta lukiessa ja elaman iloa ihmetellessa. Ja niita hymyja ihmisten kanssa vaihtaessa myos. Eli peruskeskiviikko kiireineen. ;)

 

Lounasta hakiessa olin niin (paikallisella) kujalla, etten tiennyt mita otin ja oliko se juurikaan kypsennettya. Vatsatautia jo odotin, mutta eipa vaan tainnut tullakaan. Mutta ehka voisi silti miettia ensi kerralla vahan tarkemmin. Jos ei syotyaan tieda oliko jonkun puun lehden sisaan kaarityn riisin kanssa vihannesta vai raakaa lihaa vai raakaa makkaraa vai mita. Vai toisaalta, paikallista ruokaa, siitahan ne kunnon herkut saa.. Nyt on kassissa jotain kuivattua porsaan nahkaa!! :D En voinut vastustaa, kun kovin vaivalloisesti myyja tuli ravintolaan sellaisia suuresta pussistaan myymaan.. Etta juu - niita viela koyhempia maita tosiaan odotellessa. Mutta faktahan on se, etta se oli jopa ihan hyvaa. Syotavaa ainakin.

 

Lenkkikengat ja -kamatkin on muuten otettu kayttoon! Hotellin vieressa on paikallinen pienempi puisto, jonka ymparilla olevalla asfalttipolulla paikallisetkin naytti juoksevan, holkkaavan ja kavelevan, niin menin mukaan! Kylla suht hyvin onnistui tassa kuumuudessakin. Tosin kasitteille "hikoilee kuin pieni sika" ja "jalkihiki" tuli ihan uudet sisallot. :D Puiston keskella olisi ollut tarjolla myos ohjattua aerobicia oikein kauas kuuluvan diskomusan tahtiin. Siihen en sentaan mennyt. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, etta tajusin kesken juoksun (varmasti vahan jalkijunassa, kun en korvanapeiltani ja laadukkaalta nykyiskelmalta kuullut mitaan), etta kaikki oli yhtakkia seisahtuneena paikoilleen. Tajusin sitten pysahtya minakin. Mika lie kunnioittava hiljainen hetki tms. Onneksi en vedellyt onnellisena yksinani rataa ympari. Ja eipa ole koskaan lenkkeillessa ole ollut noin paljon ihmetyksen kohteena. Mutta nyt puiston maisemiin!