Laos - Simple life, happy people (1.4.2012)

First of all, very short English summary for my trip so far: Going well! :) Even though today I got my first stomach problems and been just having rest but I'm sure it will be better tomorrow already. Bangkok was nice to see during the three days I spent there but I was already looking forward to get into Laos. And the experience here really has been very nice. Both the city (Luang Prabang), the country and Lao people seem very nice, warm (both climate and mind & heart) and very relaxed. I've already had some good discussions with local people. One very nice girl put it this way what it comes to the lifestyle here: Simple life - happy people. Let me say - there is a lot to be learned from this. :)

Ja sitten kohti kotimaista.. Oikein kaunis, rauhallinen ja rento kaupunki tama Luang Prabang. Ihmiset ystavallisia eivatka tunnu liikaa stressaavan. Jos jokin menee pieleen, niin mitas siita suuttumaan, stressaamaan saati muita syyttelemaan. Heti ensimmaisena paivana ystavystyin vahan paikallisen tyton kanssa, joka tyoskentelee silloisessa majatalossani. Tuli siina sen verran laoslainen elamantyyli puheeksi, etta han heti tarjoutui ottamaan minut seuraavana aamuna hanen ja ystavansa kanssa munkeille almujen anto –seremoniaan. Eli heti ensimmaisena aamuna puoli kuudelta ylos ja kadulle tyttojen ja muiden paikallisten kanssa polvilleen riviin ja antamaan lukuisista munkkitemppeleista joka aamu klo 6 almujen keruukavelylle lahtevien munkkien / munkkikokelaiden kuppeihin riisia, karkkia, hedelmia ja kekseja. Oli kylla vaikuttava aloitus. Ja kuulemma sita kautta tulee onnea ja menestysta seka tahan etta seuraavaan elamaan.. Selva homma. :)

Toki taallakin on varsin paljon turisteja ja siten myos tuktuk- ja laivakyyteja spesiaalihintaan tarjolla monella nurkalla. Mutta on kylla myos erittain turvallisen oloinen paikka. Eipa tarvitse yksinaan kulkiessakaan kylla pelkoa tuntea. Fiksuhan edelleen kannattaa olla, mutta milloinpa en olisi.. ;D Ruoka on hyvaa (yhdessa kuvassa aivan erinomaista paikallisherkkua – paistettua levaa!) ja kuumuuskaan ei ole lainkaan liiallista. Lienee osittain tuo johtuu siita, etta aurinko on aika sakean polyn tai sumun takana koko ajan. En tieda onko se varsinaista savusumua (mika lie paastokomponentti on sen maaritelmana?) vai ihan vaan puun ja jatteen poltosta tulevaa piehiukkasta. Tai ehka se on sama juttu. En tieda. Enka jaksa miettia. Liikaa toihin liittyvaa.. ;) Mutta koska aurinko ei taalla siis porota, niin se tuju aurinkorasvakin on saanut olla ihan rauhassa ja silti iho on ihan yhta valkoinen kuin tullessakin. Toisaalta, eipa se rusketus nyt niin matkan ensisijainen tarkoitus sentaan ollutkaan. Kai. No ei.

Matkoja on tarjolla mm. elefanttiajelulle, luoliin ja vesiputouksille. Itse asiassa eilen paatin aivan spontaanisti (mika onkin niin kovin parasta, kun koko ajan voi niin tehda ja parhaan tunteen mukaan paiviaan ja elemaansa eteenpain elaa.. :) ) aamupalan sijaan mennakin tuktukin kyydissa vesiputoukselle, kun kuulemma kyytiin oli jo monta muutakin turistia tulossa ja hinta minulle erityisen halpa (niin varmaan juu, mutta nelja dollaria vajaan viiden tunnin hienosta retkesta ei niin kovin paljoa toki ole). Tuktukissa oli lisakseni kaksi rouvaa Ranskasta, jotka olivat jattaneet aviomiehet kotiin ja aika vaatimattomalla englanninkielellaan lahteneet kiertamaan Kaakkois-Aasiaa ja Kiinaa (ja hyvin tuntuivat parjaavan ja nauttivan! :D ) seka kaksi nuorta USA:sta. Toisessa tuktukissa oli naiden jenkkilaisten muutama paiva sitten tapaamat, yksinaan reissuun lahteneet reissaajapojat Brasiliasta ja Japanista. Vietinkin koko vesiputousmatkan ja myos illan naiden ihmisten kanssa ja lystia oli! Mahtavaa, kun uusia kohtaamisia tulee koko ajan ja niin sita vaan elaman virrassa mielekkaalla tavalla soljutaan.. Miksipa emme uskaltaisi elamaamme ylipaataan elaa enemman niin eika niin kovin yrittaen sita kontrolloida ja elaa “niin kuin kuuluu elaa”..?.. Otinpa nyt tamankin esiin, vaikkei pitanytkaan.. :D

Lieko siihen syyna viime yona iskenyt mahatauti. Josko se on saanut mut entista vahemman kontrolloivaan tilaan.. ;D No ei vaan – ei kai. Mutta sielta se tosiaan sitten tuli jo ennen kokonaisen viikon kulumista! Tama paiva meni aika lailla sangyssa maaten, mutta eikohan tama tasta... (Ari, kisassa, jota emme virallisesti aloittaneet, mutta joka voidaan silti pitaa hengissa, ammutaan siis jo kovilla... ;) ) Nyt on sitten laakearsenaalikin jo kaikkine nesteytyksineen tullut tarpeeseen! Hyva kai niin. ;) Paitsi etta edellisen majatalon isanta sanoi, etta Laosissa on uskomus, etta jos ostaa etukateen laakkeita, niin sitten ne kaikki taudit iskee.. Eli voi olla kaikennakoista probleemaa viela edessa sittenkin..! ;D No, enhan ma ole laoslainen, niin enpa taida niin uskoa. Samainen mies myos kertoi unien vaikutuksesta ja niihin uskomisesta. Kuulemma oli muutama kuukausi nahnyt unta, etta lottovoitto tulee ja kaikkia elaimia kertomassa oikeita numeroita ja niin vain oli osunut! Ja 60 miljoonaa! Paikallista rahaa. Joka on euroissa. Ooo. Ei osaa laskea. Jaettuna 11000:lla. Mutta ei sita kuulemma kaikki unet ihan nappiin mene – sentaan. Ja taitaa olla melkein yhta harvinaista voitto taallakin kuin kotopuolessa. Ja toisaalta, niin sita lottovoittoja taallakin kuitenkin tavoitellaan, etta eihan se nyt "maallisen mammonan" himo kuitenkaan poissa suinkaan ole. Vaikka kylla he tosiaan tuntuvat kuitenkin elavan tata elamaa vahan vahemman tulevaisuudesta hamuten ja toivoen ja enemman nyt-hetkesta nauttien.

Niin ja edelliseen kappaleeseen viela lisana (kun eksyin vesiputousaiheesta), etta oli muuten putouksilla komeaa luonnon kauneutta, urheilua putouksen huipulle jyrkkaa ja kivista polkua kiivetessa ja lisaksi mahdollisuus mukavaan pikkukalliolta veteen hyppaamiseen ja liaanissa roikkumiseen. Oikein lystikasta! Vahan tuntui typeralta bikinit paalla siella aluksi menna, koska paikalliset naiset eivat sellaisissa esiinny (pukeutuminenhan toki on aika paljon konservatiivisempaa taalla), mutta koska muutkin kalpeaihoiset niin tekivat, niin paatimme uskaltautua. Ja eipa se sitten enaa hairinnyt (ainakaan itsea..), kun aktiviteettien makuun paasi. ;)

 

Eilisillan erikoinen huipennus oli, kun tulin puoli kahdentoista aikaan illallisreissulta majatalooni, niin siina edessa kaveli yksi nuori munkkipoika yksinaan ja siina vaihdoimme paikallisen tervehdyksen (vaikka ylipaataan ei munkkien kanssa kai kauheammin ole tapana jutustella – tai en ma tieda, on nama "saannot" viela vahan epaselvia..) ja han kysyi tiedanko onko lahella kauppaa, josta han voisi ostaa vetta. Oli kuulemma kovin janoinen ja kaikki munkkikaverit nukkuivat jo (hehan heraavat joka aamu kai ihan viimeistaan viidelta). Eipa ollut kauppaa, niin pyysin odottamaan ulkona, menin majatalooni (herattaen jo siina aulassa nukkuvan tyontekijan), pyysin ekstravetta, harhautin tyontekijaa kayden huoneessani (kun edelleen en tieda mika on suotavaa ja mika ei) ja palasin ulos antamaan pojalle vesipullon. Johon han sanoi, etta pelastin hanen elamansa. Aikamoista. Nyt luulisi elamaniloa ja onnea sitten riittavan.. ;)

Viela en suunnittele muualle matkaamista. Jenkkilaiskaverit lahtivat tanaan 10 tunnin bussimatkalle seuraavaan kohteeseen ja brasiliaisjapanilainen kaksikkokin lahtenee huomenna. Taidan kuitenkin itse viihtya taalla viela jokusen aikaa. Enka edes tieda mihin sitten menen. Fiilis sen sitten ajallaan kertokoon. Majatalon vaihdoin puolta halvempaan (10 dollaria yo), jossa ei tosin ole ilmastointia (sentaan monta tuuletinta kuitenkin) ja jokunen pikkuruinen otokka siina jo sangylla nakyi paivaunien jalkeen matkaavan, mutta se on aivan hyva. Eikohan. :D

Lopuksi viela matkalla kuultuja ja luettuja muita viisauksia:

-         Less is more

-         No plan is the best plan

-         Don’t think about what you’ll tell people afterwards. The time is here and now.

-         When travelling, eyes are more widely open

-         Listen to your heart

Oikein ihanaa ja antoisaa viikkoa joka ikiselle! Mielessani ja sydamessani olette koko ajan kuitenkin ja tietenkin. :)

PS. Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne! :)


PPS. Pakko lisata seuraavan aamun jutun editoinnin ohessa pari lausetta. Lahinna arvon kollegoilleni ehka. Nain viime yona unta, etta tein toita!! Tai ainakin olin tekevinani.. ;) Jarmon kanssa talletettiin Proarciin kovasti vesikemiaan ja vedenkiertoon liittyvia tekeleitamme. Voi pyha Sylvi. Mista tama kertoo?? :D Tuossa aamukavelylla ajattelin, etta taytyy kysya paikallista unentulkintaa apuun. Kunnes se selvisi!! Joen varressa oli pytinki (hyvin avonaisille seinilla), jossa pidettiin arvokkaasti pukeutuneille miehille ja naisille jotain konferenssia. Esitelmaa piti intialainen mies, joka puhui englantia ja siksi pysyinkin karrylla aiheesta. Ja jain siis jopa seuraamaan. Kalvojen otsikkoja olivat mm. Industrial activities, Changing environmental attitude ja Waste. Kaveri puhui mm. siita kuinka 'black smoke' voidaan muuttaa ongelmasta mahdollisuudeksi ja kuinka Euroopassa on alunperin lahdetty vahentamaan paastoja vaara paa edella (laimennus, filterointi, kierratys, estaminen) ja kuinka esim. Laos on nyt "onnekkaassa" asemassa, koska taalla voidaan lahtea toisesta suunnasta. Ja jatteesta puhuttiin, etta jatetta ei sinansa ole vaan sekin on resurssi. Ja etta kaikkia havioita pitaisi minimoida yms. Voi sentaan. Ehka tama oli merkki...... Jostain? Mulle? :D

Mielenkiintoiset yksityiskohdat presentaatiossa oli, etta tulkki puhui aina vahintaan kolme kertaa pidempaan kuin esiintyja. Joka siis kertoo siita, etta a) laon kielessa on hyvin pitkia sanoja tai b) tulkki kertoili kauheasti omia juttujaan. En ole myoskaan itse konferenssimatkoillani saanut kokea kulkukissan tasaista, edestakaista kulkemista osallistujien penkkien alla. Naytti nauttivan viestista hankin. ;0