Turistina Bangkokissa (28.3.2012)

Thaimaa kutsuu. Kuuleeko Suomi, kuuleeko? Matka paraytetty kayntiin Thaimaan paakaupungista kera suomalais-ruotsalais-tanskalaisen ystavapariskunnan. Aika lailla turistina. Melkein ruotsalaisena turistina. ;) Kuinka hyva, etta koska kotopuolessa tai lansinaapurissa ei tule puhuttua ruotsia, niin taalla pain maailmaa sita voi tehda.. ;D Kiitos mainiosta seurasta! Koska hekin jo niin halusivat sinne Skandinavian raikkaaseen kevaaseen takaisin, on kohtaloni jatkaa matkaa yksinani. Saas nahda milla kielella alan itsekseni puhumaan. Tai ehkapa matkan varrelta juttukumppaneitakin loytyy. Uskoisin. Ja myos toivoisin. Kylla muuten se yksinaisyyskin sielta voi viela tulla. Ainakin jo tulomatkalla tanne loytyi seka vanhoja etta uusia tuttuja. Lentokoneessa sain kovasti matkavinkkeja Ylen toimittajalta, joka oli reppureissannut kovinkin Aasiassa ja joka talla kertaa oli matkalla yksinaan Burmaan. Thaimaalainen stuertti kovasti kehui Burman kauneutta ja koskemattomuutta. Niin tuota, mitenkas se olikaan sen viisumin kanssa sinne.. ;D No ei vaan. Kylla nama nyt talla hetkella riittanee.

Matka on sujunut sen suuremmitta kommelluksitta ja oikeinkin hyvin tahan asti. En lahtisi viela artikkelin 2 vaarojen listasta yhtaan kohtaan merkkaamaan toteutuneeksi. Toisaalta, jos matkapaivia on takana 2 ja edessa noin 58 (?) ei liene (edes minun) syyta olla yltiopositiivinen asioiden suhteen.. ;)

Ohessa satunnaisia kuvia seka raporttia jaettuna kolmeen kategoriaan, jotka ovat tekninen performanssi, fyysinen kyky ja henkinen tila.

Tekninen performanssi

Tavarat mahtuivat hienosti mainioon lainarinkkaan ja omaan reppuun. Rinkan kantaminen onnistuu suhteellisen hyvin ja sen suuremmitta olkavaurioitta, mutta vatsarepun kantaminen tuon painoisena kuin sen tullessa oli, ei liene mikaan ergonomisesti optimaalisin ratkaisu. Ratkaisuja etsitaan ja niita on jo suoritettu. Naihin kuuluu mm. monikiloisen (no ehka ei aivan, mutta painavan silti) Intian Lonely Planet –oppaan siirtaminen rinkkaan. Joka siis saattaa nyt lahdon 15 kilon sijaan painaa jo selvasti enemman. Mutta parempi niin.

Rinkan painosta ties kuinka paljon tulee erinaisista laake- ja kosmetiikkatuotteista. Ja voi yllatysta, taaltakin todella olisi saanut niita aivan kaikkia – aivan niin kuin rohkeimmat uskalsivat vaittaa.. :) Kappas. Ja varmasti todella paljon halvemmalla. No – eipa tarvitse ainakaan aikaansa kuluttaa kaupoissa, kun se ei oikein miellyttavimmalta ajan kaytolta kuitenkaan tunnu. Ja onpahan nyt mukana hyva arsenaali myos Bangkokia syrjaisempi oloja varten. Siis joihin toden totta toivottavasti olen paasemassa. Ja varmastikin. Voin pelastaa itseni ja muita sitten viidakon siimeksessa jattimaisista minigripeista loytyvilla laakevarastoilla. :D Nooooh – mutta toivottavasti ei tarvitse!

Yllattavia tavaroita, joille on jo tullut kayttoa ovat mm:

-                     Naru – rinkan korjaukseen (Olli, ala hataile – yksi ihan pieni lenkki koki vahan kovia – ei mitaan fataalia..)

-                     Naru – kaulakoruksi

-                     Moysan Esson logolla varustettu sytkari – vaatteista (jotka ovat toki vanhoja) purkaantuvien saumalankojen purkamisen estamiseen

-                     Lahi-Salesta viime tipassa ostetut nenaliinat – aina tarpeen julkisissa vessoissa

-                     Ala-asteella kaytossa ollut kello on oikein toimiva ja aina tyylikas… :D

Fyysinen kyky

Kuten edella tuli viitattua, ei laakearsenaalille ole juurikaan kayttoa viela ollut. Toinen Lariam syotyna eika vielakaan hallusinoi. Ja tujulla 50:n  suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa kayttaessa ei tassa ajassa ja Bangkokin maastossa sen enempaa pala kuin rusketukaan. Hyva on siis kyky. Paitsi hartiat kipeana. Enemman kuin ennen eilista Thai-hierontaa. Jonka aikana opin paljon, mm. seuraavaa:

-                     Thai-hieronta ei ole pienta sivelya – kuten hyvin erheellisesti joskus luulin

-                     Kivun ja nautinnon valinen raja todellakin on varsin hailyva

-                     Pieni thaimaalainen nainen osaa olla seka yllattavan vahva, akrobaattinen, kovakourainen ja hellaotteinen

-                     Kotopuolen taman hetken hovihierojani tuskallinen kyynarpaa-takamus-ote on viela pienta ja lyhytkestoista ;)

-                     Ma olen aika helppo. Hieroja ehdotti kesken hieronnan, etta jos otettais puolitoista tuntia tunnin sijaan, niin naista hartioista tulisi todella hyvat. Ooo, no joo – toki..

-                     Lisaksi, voin niin kuvitella miten tietynlaiset miehille suunnatut thai-hieronnat etenee, silla jossain vaiheessa syliotteessa hieman hankalasti englantia aantava hieroja meni talle linjalle – ‘You are very beautiful.’ Oooooo, hmmmm, okej…
-                 Korviakin voi hieroa. Tuntuu varsin erikoiselta.

Henkinen tila

Viimeisimpana – ja ehdottomasti ei vahaisimpana – henkinen tila. Joka sekin on viela oikein hyva. : ) Syina mm. etta lamminta on (kai jokin 35C), viela on aika paljon lomaa edessa, meno ja tunnelma ylipaataan taalla on lunkia ja vaikka olen taalla nyt yksin, en tunne oloani (ainakaan viela) yksinaiseksi. Ja mika kaikista hienointa, ei edessa juurikaan ole aikatauluja ja suunnitelmia! Jes. Kunhan huomiseen Laosin lentoon ehtii. Ja hotellin aamupalalle tassa tanaan toki vahan kiire tuli. Joten taytynee jattaa ne valiin tasta eteenpain. Ihanaa ruokaa ja huikean halvallahan saa mista vain. On se vaan hyvaa. Ja halpaa. Siis halpaa myos siina mielessa hammentavasti, etta on se vaan niin kauhean eri maara maallista mammonaa, mika ihmisilla on taalla ja siella. Saati sitten tulevissa matkakohteissa. Sen kanssa tassa viela ongelmia tulee. Henkisesti. Epailematta. Tuntuu meinaan niin riipivalta, kun porukalla on niin paljon vahemman. Mutta niinhan se on. Mutta ja mutta. Katsotaan. Ja tinkiminen tuntuu niin naurettavalta, kun hinnat on meille niin naurettavan alhaisia jo valmiiksi. No joo, eli palataan tahan henkiseen tilaan viela myohemmin. Ja ulkoiset jututhan meille ei pelkastaan ja kestavasti onnea tuo, uskallan edelleen vaittaa.

Nyt otan jonkin bussin tai junan ja meen jonnekin syrjaseudulle. Turistikohteet saa olla ehka taalta jo nahtyina. Hienoja temppeleita ja rakennuksia kylla nahtiin. Ja monta kullankiiltoista hienoa Buddha-patsasta! Mieleenpainuvimmat kokemukset eiliselta turistikierrokselta olivat kuitenkin munkkien vaikuttava yhteismeditointi yhdessa temppelissa ja jokilaivaretkemme pidennetty reitti jonnekin kaupungin ulkopuolelle kauas turistikohteista ja sielta loytyvat kovasti meita ihmettelevat ja nauravaiset paikalliset. Aitous on hyvasta. Muutenkin toki ihmiset ovat oikein ystavallisia. Hotelliakin etsiessa tultiin oikein perille asti neuvomaan. Toki jotkut ovat varmasti jo turisteihin kyllastyneita. Ja ihmekos tuo. Taytyy koittaa kayttaytya oikein hyvin ja kunnioittavasti. Ja hymy loytaa hymyn. :) Vaikka ei toki kaikki taallakaan sentaan hymyile. Eika tarvitsekaan.

Kuulemisiin ja mukavaa viikkoa!