Delhi iski tajuntaan (12.5.2012)

Intiasta ihmetteleva, iloinen ja vahan vasynytkin tervehdys! Onhan tama tosiaan viela astetta erilaisempi paikka kuin Laos ja Kambodza. Mutta kuten jo edellisella kerralla lontoon tynkakommunikaatiopatkassani kerroin, selvisin Delhin sykkeesta yllattavan positiivisesti. Sittemmin olen viettanyt kaksi yota huomattavasti pienemmassa ja rauhallisemmassa Pushkarissa, pyhassa kaupungissa. Tama on monella tapaa erilainen paikka kuin Delhi. Mutta seka hyvassa etta "pahassa". Meno on rauhallisempaa, tiet pienempia ja ehdottomaan rauhallisuuteenkin on mahdollisuus (ainakin, jos pysyttelee vain oman ja viereisen majatalon palveluiden valittomassa vaikutuspiirissa ;) ). Toisaalta taasen, koska ihmisia on niin paljon vahemman ja turisteja talla hetkella niin vahan, on huomio ulkona kulkiessa intensiivisempaa ja jokseenkin valilla rasittavaa.

 Tassa viiden paivan Intian visiitin aikana on tullut useampaan kertaan mieleen, etta alan edes pienesti aavistaa milta tummaihoisista tuntui 80-90-lukujen Suomessa (tai toisaalta, jossain pain Suomea ehka yha edelleen. Miten se olikaan, savolaisetko ne olivat viimeisena pudonneet puusta? ;D Tero..? ;) ). Mita nyt tietenkin heista suurin osa silloin oli tullut maahan kaikkea muuta kuin iloisen turismin ja maahan vapaaehtoisesti tutustumisen vuoksi. Ala-asteemme naapurissa olleessa pakolaiskeskuksessa asunut somalialainen Sahra-tytto (Hanna, korjaa, jos en muista tata(kaan) nain vanhaa juttua - siis nimea - oikein :) ) on tullut eritoten jotenkin useinkin muistikuviin. Ja meidan saamamme kutsu vierailla hanen perheensa huoneessa. Se erilainen tuoksu ja tunnelma piirtyi vahvasti mieleen. Ehka siina oli jonkin sortin siemen tallaiselle matkailulle, josta taalla olen niin paljon tykannyt. Erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen enemman kuin ravintolassa tilaten tai taksissa matkaten on kylla ollut ehdottomasti yksi matkan hienosta annista. :)

Niin, siihen Delhiin. Lentokentalta loysin privaattihakijani helposti ja matka hostelliin meni oikein hienosti. Mita nyt kaveri kaahasi aika kaistapaana (toisaalta, samaan tapaan teki moni muukin), valilla vierailtiin tankkaamassa, seisottiin ruuhkassa koko ajan torvea tuuttaillen (mita ihmeen hyotya siita on, jos kaikki edella olevat vaan sattuvat olemaan samassa ruuhkassa??? :D ) ja perille paastya kuski kysyi tippia. Vaikka hostellista oli vannotettu, etta matka maksetaan majoituksen yhteydessa. Fiilis kyselysta oli huono ja koska en edes tiennyt mita matka maksaa, paatin puoliksi anteeksipyydellen kieltaytya tipin annosta. Joka oli siis ehdottoman hyva ja oikein, koska hostellin erittain mukava omistaja kysyikin, etta meniko matka hyvin ja kysyiko kuski tippia. Ja kun kerroin, etta no joooo.., niin han sanoi, etta han soittaa kuskille heti ja sanoo, etta miksi ihmeessa kysyi.

Liikenne oli seka isommilla teilla etta majataloni lahella olevalla, turistien suosimalla Main Bazaarilla varsin sekasortoinen. Juuri niin kuin etukateen oli vannotettu ja kerrottu. Mutta toisaalta, hyvinpahan nuo vaan aina tuntuvat seka autot, tuktukit, pyorat, riksat, moottoripyorat ja jalankulkijat limittain mukaan vuorollaan mahtuvan. Ja itse asiassa, seassa kulkeminen ei kauhean suuria kauhistuksen tunteita ole kylla viela herattanyt. Loysin rantein ja letkein lantein vaan. Onneksi onnistuu. ;) Ja itse asiassa, teiden ylittaminen taalla on mun mielesta paljon helpompaa kuin Phnom Penhissa isoimpien teiden kohdalla. Taalla kun matkassa on niin paljon myos autoja ja moottoripyoria hitaampia liikkuvia osia, niin sopivia valeja, joihin voi soljua, tulee vastaan useammin. Niin, ja liikenteen lisaksi, koko tunnelma toki varsin erilainen. Jotenkin siina ihan alussa oli sellainen Liisa Ihmemaassa fiilis. Lehmia, vareja, menoa ja putiikkien sekasortoiselta vaikuttavaa merta ihmetellessa. Mutta. Kaikkeen kylla tottuu. Yllattavankin nopeasti. :) Ja paljon parjatut hajut ja likaisuus eivat kylla missaan vaiheessa (ainakaan viela) ole jarkyttaneet. Ei sita paikoittainen virtsan haju yhtaan sen ihmeellisemmalta tunnu kuin Suomen festivaalikesassakaan. Tai kaupungilla. Tai puistoissa. 

Niin ja ihmisia, onhan heita paljon. Tai Delhissa oli. Taalla Pushkarissa ei niinkaan. Kaikkein eniten ihmismaara hyppasi silmille paarautatieaseman liepeilla, metroasemaa etsiessani. On siina matkaaja poikineen. Mutta niin vaan perille myos tuntuvat paasevan. Ja metro oli kerrassaan nerokas ja moderni. Ainoastaan sisaankaynnit olivat aika vaikeasti loydettavia. Paatin menna silla opaskirjastani keksimalle alueelle, sen suuremmin kuitenkaan minnekaan turistikohteisiin tahtaamatta. Kavelinkin perilla seka pienempia etta suurempia katuja paatyen varsin paljon liikkeita omaavalle kadunpatkalle. Siella aloin vahan katselemaan jotain intialaistyylista paalle pantavaa. Ja yhden vaatekaupan tyontekijaperhe olikin niin mukava, etta eipa aikaakaan, kun istuin heidan kanssaan juttelemassa, syomassa heidan lounastaan ja hedelmajalkiruokaansa seka juomassa herkullisen makeaa chai-teeta.

Perheen isa oli erityisen puhelias ja kuulemma ujo poikansakin halusi jutella kanssani. Selvisi, etta hanella oli unelma puhua ulkolaisen kanssa englantia ja siina mina nyt sitten olin! :D Juttelin lopulta aika paljon hanenkin kanssaan. Selvisi, etta han oli opiskellut kansainvalista kauppaa koulussa ja haluaisi kovasti lahtea ulkomaille, mutta isa ei anna lupaa. Johon isa sanoi, etta siksi ei, koska perhe Intiassa on niin tarkea ja han olisi liian huolissaan. Etta jos perheenjasenella on asiat huonosti, on hanellakin ja jos taas hyvin, niin silloin hankin on onnellinen. Johon mina tietenkin menin hammentamaan soppaa sanomalla, etta jos poika todella haluaa lahtea ja on onnellinen niin tehdessaan, eiko sitten se ole heidan kaikkien parhaaksi.. Isa suhtautui tahan ihan hyvin ja monen liikkeessa viettamani tunnin aikana meilla olikin oikein hyvat keskustelut perheiden asemasta ja kasitteesta, kulttuurien eroista siihen liittyen, onnellisuudesta ja perheen vaikutuksesta siihen ja vahan muustakin. Uskonnosta ja temppeleissa kaymisen ahkeruudesta. Suomalaisten kerran vuodessa joulun aikaan aiheutti erikoista hammennysta. Ja vaikka en todellakaan ole sita mielta, etta heidan perhemallinsa kaikilta osin on parempi kuin meidan (muun muassa siina, etta naimisiinmeno ja perheen perustaminen on aivan ehdottoman tarkeaa ja muunlaista valintaa on mahdotonta ajatellakaan, lapset asuvat vanhempiensa / appivanhempiensa luona viela naimisiin mentyaankin (ei kai ihan kaikilla siis sentaan nain..), tata 25-vuotiasta poikaa ei paasteta yksin minnekaan ja yhden toisen liikkeessa tyoskennelleen, mielestani toista poikaa vanhemman miehen, kotiintuloaika joka ilta on kello yhdeksan..), niin mita vanhusten elamaan ja heista huolehtimiseen tulee, on heidan perinteensa kylla parempi. Inhimillisempi. Perheen luona tiiivisti loppuun asti. Niin. Mutta erilaista. Monta puolta. Ja mielestani itsellani oli kylla aavistuksen avarampi ja heidan katsantakannan paremmin hyvaksyva lahtokohta kuin hanella. Han kerrassaan oli ihmeissaan, etta miksi Suomessa vanhemmat laskevat (tai oikeastaan ajavat :D) lapsensa luotaan pois ja miten ihmiset voivat asua yksin. Niin. :) Paivan lopputulemana oli, etta tulin kutsutuksi pojan toimesta hanen vanhemmaksi siskokseen (eli hyvaksytyksi heidan - meidan perhekasitetta toki laajempaan - perheeseensa), sovimme, etta tapaamme samassa paikassa viela parin viikon paasta viimeisena matkapaivanani ja minulla oli muutama vaatekappale ostettuna. Toki. :)

Mita toivottuun aiheeseen, kulinaristisiin Intian nautintoihin tulee, niin niitahan on. On se vaan hyvaa ruokaa taalla. Minun makuun siis ainakin. :) Heikointa oli Delhin turistikadulla, parasta siella kauempana, pienesta paikallisten suosimasta kojusta ostamani parin uppopaistetun kasvispullan ja kahden ah-niin-suussa-sulavan kastikkeen taydellinen harmonia. Majatalon aamupalana oli jotenkin sympaattiseen ja jopa tuttuun, ei yhtaan intialaiseen tosin, tyyliin Kellogsin Corn Flakeseja, banaania ja pari paahtoleipaa. Pienilta muovitarjottimilta evastyyliin tarjoiltuna. Junassa Delhin ja Pushkarin valissa luvattuna tarjoiluna oli aamupala. En suuriruokaisena toki voinut jattaa paivan tarkeaa ateriaa pelkan sen varaan, joten omia evaitakin oli. Ja huonolta aluksi nayttikin. Tarjolle tuli pari vanhaa kunnon Marie-keksia, kaksi suklaakarkkia ja teeta. Mita ihmetta! Aamupala? Onneksi evaat. Syonpa ne. Kunnes. Varsinainen ruoka vasta tuleekin. Valittavana joko kasvis tai ei-kasvis (olen Intiassa valtaosan kanssa samaa maata eli kasvissyoja - en uskonnollisista, vaan kaytannon syista ;) ) ja eteen palveltuna kerrassaan herkullinen kokonainen ateria. Ja taas teeta. Kylla jai VR:n palvelut jalkoihin. Ja hinta seitseman tunnin junamatkalle varmaan oli jonkun 10 dollaria. Tervetuloa tanne! Taalla on kuulkaa aika edullista tama matkailu. :) Varsinkin, jos kunnolla pihistelisi. Mulla ei toi tinkiminen ihan viela parhaasta paasta ole. Mutta juu. Nyt pitaakin jattaa kesken ja jatkaa. On meinaan vuorossa majataloni ehdottoman herkullisen ravintolan ja kokin loihtima jokin herkkuruoka. Orgaanisista aineksista. Juuri esitteli tuossa aiemmin hakemiaan vihanneksia. :D 

Palaan astialle. Namaste!! :) Niin, ja tassa on kuvia vasta Delhista. Pushkarista niita ja juttua myohemmin.

Viikonloppua mukavaa! :)