Sihaus rantaravintoloita (3.5.2012)

Hyvanen aika, siellahan alkaa jaakiekon MM-kisat ihan justiinsa!!! Wou ja mestaruutta pain! Kari (ja muut?), montako skumppapulloa pistetaan mitalivetoon talla kertaa?? :D Ai niin, ei kauheesti - mullahan on edellisten kisojen viimeinen shampanja viela kaapissa.. ;) Ei vaan - mukana oon!

Taalla ei jaakiekosta ole tietoakaan. Eika kukaan toki paikallisista edes tieda mita se on. Muutaman kanadalaisen ja slovakialaisen kanssa on ehditty muutama sana siitakin vaihtaa. Muuten kaikki urheiluun liittyva viime aikoina on ollut sarjassa ramisevilla pyorilla rauhakseen ajelu, uiminen ja vesijuoksu (ihan parina viime paivana olen jattanyt jo nekin, kun korvat tulivat vahan kipeiksi - nyt ne on jo paljon paremmat) ja paikallisten lentopallon pelaamisen katselu. Reeneissa siis piisaa. :D

Luontoretriitissa sieluni tyynnyttya ja itseni kasvettua taas riittavasti (en ota kantaa johtuiko ruoasta vai elaman pohdinnoista ;) ) seka mukaan otettujen rahavarojen ehtyessa otin suunnan kohti Kambodzan kuuluisinta rantakohdetta, Sihanoukvillea. Tataissa pyykkivuoron alla alkanut sateinen saa jatkui siella varsin lakkaamatta. Ja siita ja yleisesta turistien taman ajan niukkalukuisuudesta johtuen, huomiota ja kaupustelijoita riitti vahan turhankin taajaan. Ja paikka oli todellakin rantaresortti Thaimaan monien sellaisten tyyliin (voisin kuvitella -  en ole tosin niissa ollut). Ainakin siina ranta-alueella, johon unkarilaisten tuttujen kanssa jain majoittumaan, oli rantaravintolaa ja aurinkotuolia niin taajaan, etta kosketus alkuperaiseen paikalliselamaan oli varsin olematon. Muutenkin paikasta jai ehka vahan sieluton kuva - varmaankin turismin valtaotteesta johtuen.  Tuin toimintaa ottamalla ylihintaan varpaankynsien lakkauksen ja tykopalvelut. Kylmia vareita tuli, kun niin hankailivat! :D Kerran kavin kavelylla keskustassakin ja se toki oli varsin erilainen - tuktuk- ja moottoripyorakyydin tarjoajia piisasi tosin siellakin.

Itse asiassa kavin paikallisilla markkinoilla metsastamassa varaosaa rinkkaan (Olli, ehka ma ostan sulle uuden jo pikkuhiljaa... Nyt se tosin toimii taas oikein hienosti. :) ). Tehtava oli varsin kinkkinen ja ratkaisun etsimisen vaikeus hauskuutta sinansa. Vaikka valilla ehtikin jo hiipia aivan pienimuotoinen epausko siita loydanko toimivaa ratkaisua. Kyseessa oli yksi iso remmien kiinnitysklipsu ja lopulta paadyin auttamaan tulleen, englantia vahan puhuneen nuoren tyton avulla suostuttelemaan vanhan, oikein ystavallisen pariskunnan myymaan minulle sopivan klipsun yhdesta kaupan olleesta isosta selkarepusta. Siis vain klipsun. Ensin empivat, mutta koska kuulemma olin sen oloinen, etta oikeasti sita tarvitsen (en mielestani kuitenkaan itkenyt ja heittaytynyt maahan tms...) ja koska tarjosin hyvan hinnan (3 dollaria), paatyivat he sen minulle myymaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa yksi pienempi laukku klipsuineen. Parempi nain. Ja kovasti yritin heille selittaa viela kuinka he voivat laittaa siihen tilalle yhden heilta loytyneen pienemman varaosaklipsun vahan tuunaillen. Tuskin laittavat. Mutta kiitos ja tehtava suoritettu. :)

Alunperin olin ajatellut menevani yhdeksi tai useaksi yoksi jollekin etaisemmalle saarelle, mutta koska sade jatkui ja paikka ei muuten tunnelmaltaan vaan houkutellut, keksin taas yhdesta oppaasta selaillen ja fiilistellen, etta lahden jo kahden yon jalkeen eteenpain, Kampottiin. Ja taalla olen nyt viihtynyt jo kolme yota. Huomenna on aikataulun vuoksi pakko lahtea pois, jotta ehdin "paikkaan, jossa on pakko kayda, jos Kambodzassa on", eli Siem Reapiin. Maanantaina menen jo Bangkokiin ja tiistaina sielta Delhiin. Niin se vaan "aika menee". Vaikka toisaalta vaan tassa hetkessa kaikki onkin. Mutta ei palata tahan aika-ajatelmaan talla kertaa yhtaan sen enempaa.

Kambodzasta nauttien viela muutama paiva siis ja sitten tuntuu jotenkin, etta tama tahanastinen matka loppuu ja uusi matka alkaa (ilman tavaroiden purkua ja uutta pakkaamista - hyva niin!). Jotenkin se Intian visiitti tuntuu sen verran viela erilaiselta ja irralliselta. Varmasti oma maailmansa. Ja varmasti hieno kokemus - en epaile hetkeakaan. Ja aivan varmasti myos haastava ja negatiivisiakin fiiliksia herattava. Mutta kokemuksiin toki kuuluukin yhta lailla positiiviset ja negatiiviset fiilikset. Ja iloinen ja kiitollinen voi olla niista kaikista. Ja ottaa ne opiksi oman itsensa ja elaman polkunsa eteenpain menoon, tuntemiseen ja uusiutumiseen. Etta tuota juu.. Ma voin kylla sanoa olevani kiitollinen ihan kaikesta matkan varrella koetusta. Ja matkasta kaikkinensa. Kohtaamisista ja keskusteluista. Iloista, kauneudesta ja vastoinkaymisista. "Vastoinkaymisia" toki ei ole kauheasti edes ollut. (Pitaisko koputtaa puuta? Vai ottaa kaikki kiitollisena vastaan? Koputin nyt kuitenkin. ;) ) Ja vastoinkaymisten luonne ja olemushan on ihan aarimmaisen mielenkiintoinen aihe tassa elamassa. Siis vastoinkayminenhan on juuri niin suuri ja raskas kuin sille omassa paassaan painoarvoa antaa. Mita enemman niita pelkaa, valttelee ja niista stressaa, niin silta suuremmiltahan ne sattuessaan tuntuvat. Ja siihen paalle voidaan ynnata se negatiivisuus mika tulee kaikesta siita pelossa, valttelyssa ja stressissa elamisesta. Vai? Vaiko eiko? Jotenkin itselle vaan tuntuu niin paljon paremmalta ottaa elama sellaisena kuin se on (ja se osaa mun mielesta oikeasti niin monessa mielessa olla niin hienoa jo itsessaan) - ilman sen tyontamista johonkin vaadittuun railoon - ja suhtautua vastoinkaymisiin sitten niiden vaatimalla toiminnalla. (Kuin myos hyviin asioihin ja omiin haluihin elemansa menosta.) Ja mahdollisesti ne muuttaa elamaa johonkin suuntaan, mutta onkohan sekaan aina valttamatta huono asia? Sehan voi loppujen lopuksi osoittautua paljon paremmaksi ja rikkaammaksi suunnaksi joltain kantilta kuin alkuperainen. Ja muutenkin, se mita pelataan, onko se aina pelkojen arvoista? Siis etta tiedetaanko me onko jokin pelattava asia oikeasti mitaan lopullisesti hajottava? Vai ollaanko me vaan totuttu ajattelemaan, etta nain on ja muulla tavalla asioiden eteneminen on vaarin?  Toki vastoinkaymisia on myos hyvin suuria. Ja niista tulee surua ja saa tullakin. Mutta. Itse olen kiitollinen niistakin. Kaikista elaman varrella sattuneista. Ja silla hyva. Toki terveytta on ja muutkin peruspalikat kohdallaan, joten helpottaa hommaa.

Itse asiassa, viime aikoina olen miettinyt itsessani naita asioita, koska tapaamissani matkatovereissa on ollut aika pelokkaita ja omasta mielestani ehka vahan turhan kontrollinhaluisia ihmisia. Yhdelta miehelta sain muun muassa ohjeita Intian varalle tyyliin, etta siella ei missaan nimessa voi syoda missaan muualla kuin kalliimmissa ravintoloissa, ei voi syoda lihaa mistaan, ei voi juoda vetta mistaan, ei voi matkustaa tuktukissa, ei voi kavella kadulla, ei voi matkustaa junassa, ei voi ja ei voi.. Ja han samalla valittaa kaikesta ja syyttaa ulkopuolisia asioita kaikesta ja aina on joko liian paljon tai liian vahan ihmisia kadulla ja kaikkialla taallakin likaista ja ruokaa ei voi syoda kuin hyvin valikoidusti ja joka askelta pitaa vahtia tarkkaan yms. Vertasin sen verran omaa likaisuuden kestamiskynnystani ja muutenkin ressitasoani hanen vastaavaan ja tulin siihen tulokseen, etta enkohan siella Intiassa jotenkuten selvia minakin. Hengissakin. Toivottavasti ja kai. Elamastahan ei selvia hengissa. Mutta Intiasta ehka viela. :)

Jatkan tarinaa Kampotista viela joskus. Nyt kuulemiin kera paassa pyorineiden biisin patkien (sen pienen korvasaryn takia en ole myoskaan viime aikoina pitanyt korvatulppia tai MP3-soittimen kuulokkeita korvissa, joten heikolla musisointikyvyllani paassa on pyorinyt samat levyn patkat yha uudelleen ja uudelleen :D) Avautumiseksi meni. Tallaista taa nykyaan. ;) Nauttikaa viikon etenemisesta, kevaasta ja latkasta!!! :)

-Piia

"Lopulta korjaa kuolema, se on ainoo, mikä on varmaa
Kun kristallipallon pintakin on lumisateinen tai harmaa
Ilman vuoronumeroa jonotetaan, läpi elämämme jotain odotetaan
Käytetään päivämme häpeämällä, vaikka lopultakaan tää ei oo niin ikävää"

- Kaija Koo

"Missa sydän, siellä voima"

-CMX

"Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää"

-Johanna Kurkela