Siem Reap & Bangkok (10.5.2012)

India is. A lot. Interesting. So different. :D I managed Delhi better than I had imagined. And now I’m in Pushkar. Which is quite different from Delhi. Apparently there are also more peaceful places in India as well. :) But interesting minor challenges there are anyhow... India will be told more about later. Now shortly about Siem Reap and photos from there and Bangkok.  :)

Parhaat osat Siem Reapin visiittia olivat temppelit (Angkor Wat ja jokin pienempi), miinamuseo, paikallisen tanssin esitys kera buffet-illallisen (nautittuna suomalaisen pariskunnan kanssa, joten ruoan ahtaminen joulupoytatyyliin ahkyyn asti oli yhteinen ja taattu kokemus :D ), pyoraily kaupungin laitamilla, paikallisten lasten kanssa pallon pelaaminen (tama on listan ehdoton kohokohta kylla :) ), lenkkeily kaukana turistialueen valkkyvalojen ulkopuolella (aiheutti taas paikallisissa ihmettelya ja hymyilya) ja useidenkin vanhojen kavereiden tapaaminen sattumalta joissain sattumanvaraisissa paikoissa – juuri, kun olin ajatellut, etta Kampotin enimmakseen yksin olojen jalkeen (joka oli oikein miellyttavaa sekin), olisi vaihteeksi taas kiva olla kera kavereiden. Ajatuksen voima saattaa olla suurempi kuin uskallamme uskoakaan..? ;)

Bangkokin kohokohdat tuli jo melkein kerrottua. Mutta kerrataan. Tuli yovyttya hyvin lahella kuulua “reppureissaajien mekkaa” (ehka huonossa mielessa?) Khao San Roadia, oltua vanhan Laosin ystavan, japanilaisen elakelaisherra Fujin kanssa ja myoskin kutsuttuna hanen paikallisten ystaviensa luokse. Ystavista yksi on Bangkokin korkea-arvoinen poliisimies ja tyoskentelee koko ajan Thaimaan niin kovin palvotun kuninkaan vierella.  Arvoistani seuraa siis. ;) Oikein ihania ihmisia. Ja niin herkullista mangon ja makean sticky ricen yhdistelmaa tarjoiltuna. Aaaah. :) McDonaldsissakin kavin ekan kerran, koska Fuji halusi esitella Thaimaan Mc-erikoisuuden, ananaspiirakan. Hyvaa sekin. Mutta. McDonalds!! :D

Niin, ja yovyin Etela-Korealaisessa majatalossa, ainoana valkoihoisena. Seitseman hengen huoneessa. Ensimmaista kertaa tallaisessa. Mutta oli oikein mukava ja siisti huone ja sen vahan mita ehdin huonekaverityttoja nahda, olivat hekin oikein mukavia. Yolla meinasin tosin saada yhden heista hengilta. Kun menin huoneeseen ja nukkumaan, oli siella vain yksi tytto (joka ei ollut nahnyt minua paivalla). Ja jo unessa. Luulin kuitenkin, etta han varmastikin kuuli, kun rymysin hanen ylapuolelleen kerrossangyssamme ja kun han varsin pian sen jalkeen nousi sangystaan ja lahti kavelemaan kohti vessaa. Huoneessa oli valotkin paalla  ja luin viela kirjaa. Han kaantyi vessan ovelta takaisin ja sanoin hanelle tervehdyksen. Josta han saikahti niin paljon, etten ole koskaan nahnyt ketaan sellaisena. Han tarisi todella monen sekunnin ajan ja hengitys naytti todellakin salpaantuvan. Aloin pyydella anteeksi ja sita sitten toistelinkin sen kymmenen kertaa ja otin hanen kadesta kiinni ja rauhoittelin. Ja han otti rauhoittelun ihan mielellaan vastaankin. Han siis kaveli unissaan. Ja herasi kauhuissaan valkoisen aaveen huuteluun. Saa olla viimeinen kerta, kun sanon kenellekaan mahdollisesti unessa viela olevalle yhtaan mitaan. :D Onneksi kaikki hengissa siis edelleen!

Palaamisiin!